Eilen oli loistava auringon paiste ja hieno keli. Emme kuitenkaan lähteneet hiihtämään, vaan Miehen entisen työkaverin mökille Inarin järvelle. On se uskomattoman suuri järvialue!
Otimme pilkkikamat mukaan ja Työkaveri otti medät moottorikelkan ja reen kyytiin kala-apajille. Jätin kuitenkin miehet pilkkimään ja lähdin itse kävellen tutustumaan läheiseen saareen. Hetken saaressa vaelleltuani huomasin, että miehet olivatkin ajaneet saaren rantaan ja ihmettelin, kun olivatkin niin äkkiä kyllästyneet kalastamiseen. No, ei muuten mutta, kun isäntämme oli pudonnut jäihin! Onneksi tuli pohja vastaan ja vettä oli vain vyötäröön asti, joten hän oli päässyt itse ylös. Mutta parasta oli lähteä samantien vahtamaan kuivaa päälle, vaikka lämpöasteita olikin. Kyllä hän oli nolona. Hän oli juuri selittänyt, miten hyvin tuntee kaikki virtapaikat ja ikinä ei ole mitään tapahtunut... Huh, onneksi ei nytkään tapahtunut sen pahempaa, mutta jäällä kulkiessa ei kyllä koskaan voi olla liian varovainen.
 |
| Työkaveri pilkkimässä eikä arvaakaan, että kohta kastuu.. |
Palattuamme Työkaverin mökille, hän vaihtoi kuivat vaatteet, istuimme ulkona kahvilla ja lähdimme Saariselälle. Työkaveri oli ollut kavereittensa kanssa mökillään (keskellä ei mitään) koko viikkon ja tuli nyt käymään ihmisten ilmoille. Aamuyöstä hänen perheensä tuli etelä-Suomesta ensi viikoksi ja nappasivat hänet kyytiin meiltä. Eikä ajomatkaa ollutkaan kuin n. 1300 km. Perhe oli lähtenyt töiden jälkeen ajelemaan ja hyvä oli ollut ajella, kun tiet ovat kuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti