Perjantaina siis hain vanhempani mukaan mökille ja tänään tultiin kotiin. Tavaroiden pakkaamisen, 20 min. ajomatkan ja tavaroiden purkamisen jälkeen olen aivan puhki.
Vaikka he ovat jo varsinaisesti itse pakanneet, olen huomannut, että on parasta käydä läpi tärekimmät asiat. Onko lääkkeet, onko puhelimet ja laturit, onko syötäväksi kelpaavaa ruokaa, onko silmälasit... Ja yleensä kaikki nämä tärkeimmät puuttuvat. Niitä etsiessä vierähtää helposti tunti, jos toinenkin.
Olin tänään tehnyt meille kaikille ruokaa ja vanhempani kiittelivät kovasti, kun kaikki oli niin hyvää. Tytär2 oli vielä meillä ja hänkin ehti syödä ja juoda iltapäiväkahvit kanssamme. Kahvittelun jälkeen aloin pakata vanhempieni tavaroita autoon.
Äidillä oli lääkkeet hukassa. Tällä kertaa ne onneksi löytyivät, mutta tämän aamun lääkkeitä hän ei ollut ottanut. Itse hän kyllä väitti ottaneensa. Onko hän voinut ottaa jotain? Hän on ollut monta päivää oikein hyvässä kunnossa, mutta tänään tuntui, että ajatus ei toiminut ollenkaan. Päätimme, että kun kerran tämän aamun lääkeannos on edelleen paikallaan, ne on parasta ottaa, vaikka oltiin pitkälle iltapäivässä.
Sen jälkeen oli Isän lääkkeet, kännykkä ja laturi kadoksissa. Kaikki olivat samassa toalettilaukussa. Käänsin koko heidän mökin ympäri, mutta ei löytynyt. Lopulta muistin talon alla olevan maakellarin. Sielläpä oli korillinen ruokaa ja Isän toalettilaukku.
Kotona autoin heitä taas purkamaan tavarat ja järjestin kaiken jääkaappiin ja muihin kaappeihin. Huomasin, että heillä oli vielä herkullisen näköistä kanarisottoa, jonka Rouva O oli heille tehnyt. Äiti huokaisi, että onpa hyvä juttu, he kun eivät ole tänään vielä syöneetkään yhtään mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti