Oltiin viime viikonloppuna Miehen kanssa pikavisiitillä Amsterdamissa. Lähdimme perjantaina aamulennolla ja minä tulin kotiin sunnuntaina iltalennolla. Mies jatkoi muualle Hollantiin töihin.
En ole nukkunut pariin viikkoon, kun olen stressannut vanhempieni vuoksi. Nyt nukuin senkin edestä. Heti perjantaina nukuin parin tunnin päikkärit. Kuvittelin, että nyt ei sitten tule nukuttua yöllä, mutta niin vain vetelin sikeitä koko yönkin. Taisi tulla tarpeeseen tämä reissu.
Reissusta tuli ihana irtiotto arjesta: shoppailua, hyvää ruokaa, musiikkia, taidetta, hyviä kirjoja kahvin tai viinilasin ääressä ja niitä päikkäreitä ja pitkiä yöunia. Ja kaikki perjantain-sunnuntain aikana.
Viimeksi Amsterdamissa käydessämme, etsimme nälkäisinä illallispaikkaa. Kurkkasimme kivan näköiseen ravintolaan, mutta se oli täynnä. Pääsimme kuitenkin vielä viimeisille paikoille baaritiskin ääreen. Noo, ok, nälkä kun on... Nyt, perjantaina, varasimme etukäteen paikan samaan ravintolaan: Pasta e Basta. Hauska paikka. Tosi hyvä ruoka. Ensimmäisellä kerralla tuli täysin yllätyksenä, kun kesken kaiken yksi tarjoilija alkoi laulaa! Illan mittaan lähes kaikki tarjoilijat lauloivat vuoron perään ja välillä yhdessäkin. Ilta alkoi oopperalla ja keveni tuttuihin ikivihreisiin ja kaikkien tuntemiin hitteihin. Tällä kertaa olin vain jotenkin kovin herkällä mielellä. Yksi tarjoilija lauloi kauniin italialaisen laulun, jota en tuntenut ennestään - ja minä purskahdin itkemään. En edes ymmärtänyt sanoja, mutta naisen kaunis ääni, kaunis musiikki ja italian kieli sai vain niin kovin tunteet pintaat, että itku tuli. Ehkä vanhempieni tilanne, muutama tunti unta, hetken rauha ja kaunis laulu, saivat aikaan herkistymisen. Laulaja/tarjoilija huomasi sen ja tuli laulunsa jälkeen juttelemaan. Hän oli kovasti otettu, kun oli niin koskenttanut minua laulullaan.
 |
| 1600-luvun kanava-alueen viehättäviä, vinoja taloja |
Illalla eksyimme vahingossa punaisten lyhtyjen alueelle. Näyteikkunoissa naiset esittelivät itseään ja imelä tuoksu tulvi coffee houseista. Tasa-arvon nimissä: missä olivat näyteikkunamiehet? Uuuh, ei ole minua varten...
Ihanan Amsterdamin kolikon toinen puoli on aikamoisen raadollinen. Parilla aukiolla oli poliisin vilkkuvat varoitustaulut: "Varoitus turisteille! Valkoista heroiinia myyty kokaiinina. Kolme kuollut."
Taas osuimme vahingossa kivaan ravintolaan: Cáfe In de Waag. Linnamainen rakennus vuodelta 1488. Ruoka oli herkullista ja tunnelma rento ja viihtyisä.
Sunnuntaina ehdimme hyvin vielä Rijksmuseumiin. Siellä emme olleet ennen käyneetkään. Suosittelen ehdottomasti käymään myös Van Gogh Museumissa ja Anne Frankin talossa.
 |
| Van Gogh, Rijksmuseum |
 |
| Rembrant, Rijksmuseum |
 |
| Joulukojuja, niiden takana luistelukenttä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti