Nyt on jussit juhlittu ja tänään on Kesäpäivänseisaus. Olisikohan aika aloittaa tämä blogin kirjoittelu uudella innolla. Jotenkin en ole saanut tätä päivitettyä, kun en viitsi valitteluja tänne kirjata..
Vanhempani ovat edelleen kotona, mutta molemmat ovat kaiken aikaa huononevassa kunnossa. Oma terveyskin on reistaillut ja yöunet ovat jääneet jonnekin matkan varteen. Töitä on onneksi ollut hurjan paljon ja siitä olen kovasti kiitollinen.
Ja suvun uusi, pieni, jäsen tuo uskoa elämään ja jatkuvuuteen. Näinhän tämän pitääkin mennä.
Kiirettä on pitänyt koko alkukesän, mutta nyt elämä hieman rauhoittuu. Olen mietiskellyt paljon omaa ja muiden elämää, pohdiskellut mitä oikeasti itse haluan, mistä nautin, mistä kannattaisi luopua ja mistä pitää ehdottomasti kiinni.
Meillä on tämä yksi Elämä. Siitä pitää tehdä paras mahdollinen. Omilla valinnoilla, mahdollisuuksien mukaan. Kaikkeen emme voi itse vaikuttaa, mutta moneen asiaan kyllä. Muita emme voi syyttää omista valinnoistamme. Toisaalta, emme voi myöskään elää vain muita varten. Joskus on oltava myös itsekäs. Muuten voi iskeä marttyyrius mielen pohjalle ja myrkyttää kaiken hyvän.
Kesäpäivänseisaus on nyt hyvä hetki pysähtyä. Kysyä itseltään, miten MINÄ voin. Mitä MINÄ haluan? Mistä MINÄ nautin?
