Yrittäjän vapautta

Viikonloppuna koko katras oli meillä ja olimme viettämässä Isän 85v synttäreitä. Nyt on Isälläkin kunto jotenkin romahtanut. Hän oli hyvin väsynyt ja huonovointinen. Kun tulimme heille, Isä ei jostain syystä tunnistanut Tytär1 ollenkaan. Toivotti kyllä ystävällisesti tervetulleeksi.

Poika jäi meille vielä yöksi (Tyttöystävänsä on nyt lähtenyt Skotlantiin opiskelemaan) ja lähti vasta maanantai-aamuna Tampereelle. Tytär2 lähti aamulla taas kirjastoon tekemään graduaan. Mies lähti töihin ja minä sain kolmisen tuntia rauhassa suunnitella asiakkaille tunteja, vastailla sähköposteihin ja tekstareihin. Sää oli niin hieno, että pakko oli päästä vähän uloskin ja kävin keräämässä pudonneita omenoita hetken aikaa.

Lounaan jälkeen lähdin salilleni. Sen jälkeen olikin vipinää! Olin salilla kahdeksan tuntia, vedin yksilö- ja ryhmätunteja. Yhtään taukoa en ehtinyt pitää, enkä muruakaan syömään. Vettä sentään hörppäilin. Kun palasin kotiin n. klo 21.30 ihmettelin, että onpas mulla nälkä... Yrittäjän vapautta?

Nautin kuitenkin joka hetkestä. On ihanaa, kun saa tehdä työtä, josta nauttii. Viisastahan ei ole tehdä liikaa töitä, koska itselläni ainakin jää vauhti päälle enkä osannut nytkään sitten yöllä nukkua. Tunteja vetäessä keskityn niin totaalisesti, että silloin ei tule nälkä. Itse kuitenkin ohjaan omille asiakkaille, että soo, soo, aikaa pitää löytyä syömiseen, mieluiten kolmen-neljän tunnin välein, vaikka ei olisi edes nälkä. Parasta on siis tehdä niin kuin ohjaaja sanoo, ei niin kuin hän itse tekee.

Huijareita

Voi, kuinka olisi mielenkiintoista ymmärtää, mitä Alzheimer-potilaan päässä liikkuu!

Loppukesällä meillä oli valtavan paljon kirsikoita. Äiti, hänen paras ystävänsä R ja R:n ystävä T kävivät meillä monta kertaa keräilemässä, jokainen itselleen, ihania, mehukkaita kirsikoita.
Kerran sitten Äiti ja R tulivat meille kahdestaan. Äiti kertoi, että Rouva O (kotiavustaja) oli ollut heillä ja kysynyt, minne he ovat menossa ja Äiti oli sanonut ettei muista. Äitiä nauratti kovasti, kun hän kertoi tätä. Niin...? En ymmärtänyt yhtään, mikä siinä oli hauskaa... Sitten R kertoi, että T oli soittanut ja kysellyt mitä ovat puuhaamassa. R oli vain kertonut menevänsä tapaamaan Äitiä ja kertomaan häistä, joissa hän oli juuri ollut T:n kanssa. Ok. Ja molemmat mummelit kikattivat kuin pienet tytöt.

Lopulta selvisi: he olivat sopineet huijaavansa kaikkia, että pääsevät tulemaan meille kahdestaan!!! Miten voi muistisairas muistaa huijata, että ei muista? Ja miten hän voi muistaa kertoa huijanneensa, ettei muista?

Kyllä meillä oli hauskaa :D

Niin sitten Äiti ja R keräsivät kirsikoita ja nauraa hekottivat onnistuneelle juonelleen. Kerättyään tarpeeksi kirsikoita, he lähtivät kahdestaan jätskille.

Parhaat ystävät ovat aarteita.

Voi näitä...

Tänään, lääkäriin mennessäni, Isä soitteli, että voisinko käydä heillä, kun Äidiltä ei nyt taas pukeminen onnistu ja hänen on paha auttaa (Isä näkee huonosti eikä pysty seisomaan ja käyttämään käsiään yhtä aikaa). Lupasin mennä heti, kun pääsen lääkäristä.

Matkalla vanhemmilleni, pyörätiellä seisoi mummeli, aamutakki päällä ja heilutteli muovipussia. Pysäytin auton tien reunaan ja menin kyselemään, josko kaikki on kunnossa. Juu, tietenkin on kunnossa. Mummolla oli muovikassissa pari vanhaa kylpypyyhettä, joita hän kauppasi minulle. Kyselin sitten, jospa saisin saattaa hänet kotiin. Ja kyselin, missä hän mahtaa asua. Mummo suuttui, huiskaisi kassillaan minua kohti ja huusi:"Helvetissä!" ja lähti vihaisena kävelemään. Menin autoon, mutta seurasin tilannetta ja kun mummo käveli niin määrätietoisen näköisesti ja meni portista sisään, niin luultavasti osasi kotiinsa.

Kun hissukseen ajoin eteenpäin (mummoa taustapeilistä seuraten), minut pysäytti nainen, joka oli myös huomannut tilanteen ja jäänyt seuraamaan, onko kaikki nyt kunnossa. Hän oli löytänyt eräältä pihalta miehen, jota oli jututtanut. Mies kertoi mummon olevan dementoitunut naapuri, joka käy siinä pyörätiellä päivittäin, mutta on osannut kotiin ainakin, kun hän on seurannut.

Vanhemmilleni päästyäni Äiti oli kuin olikin saanut puettua vaatteet oikein siististi päälleen. Hän jäi odottelemaan ystäväänsä, joka oli tulossa jossain vaiheessa hakemaan, jonnekin tapaamiseen - kai.

Lääkärissä

Kävin lääkärissä eilisen punkin pureman vuoksi. Kyselin lääkärin omaa mielipidettä, kun tuntuu, että kaikki tutkijat ovat asiasta eri mieltä. Hän antoi lähetteen labrakokeisiin kahden viikon päästä, oli punaista rengasta tai ei. Jos vasta-aineissa näkyy pienintäkään muutosta, aloitetaan vahva antibioottikuuri. Lääkäri rehellisesti sanoi, että hän uskoo, että tämä on hyvä tapa toimia, mutta varmasti oikeaa vastausta ei ole kenelläkään, koska varmaa, todistetusti oikeaa tietoa ei ole olemassa. Kiistelty aihe ja mielipiteitä on yhtä monta kuin on tutkijaakin.

Lääkäri myös kertoi, että jotkut kolleegat antavat antibioottikuurin jokaiselle heti. Omaa kantaansa hän perusteli sillä, että silloin ei voida olla varmoja, onko asiakkaalla ollut Borrelioosi. Jos myöhemmin tulee oireita, ei tiedetä, oliko tartunta tullut jo silloin, onko ehkä uusi purema ja missä nyt mennään. Itse voisin ajatella, että se myös vääristää tilastoja.

Itse pitää nyt seurata tilannetta ja jos tulee selvästi punainen rengas, on mentävä samantien kokeisiin ja aloitetaan kuuri heti. Toisaalta, kaikille ei punaista rengasta tule, vaikka borreliabakteeri löydettäisiinkin.

Kuullosti asialliselta linjalta. Itsekin olen ajatellut, että liika antibioottien käyttö vain aiheuttaa muita ongelmia, mutta kun niitä tarvitaan, sitten on todellakin aiheellista syödä kuuri tunnollisesti. Varmaa ei ole myöskään, auttaako edes antibiootit. Ne voivat helpottaa oireita, mutta eivät välttämättä paranna ja poista bakteeria, koska se on niin muuntautumiskykyinen.

Punkki

Ääääkkk!!!!

Tulin juuri tunteja vetämästä ja rapsutin polvitaivettani, kun siellä tuntui olevan joku roska. PUNKKI! Se oli kiinnittyneenä ja oli jo jonkun hetken ollutkin, kun oli selvästi pullistunut ja kasvanut. Ei kovin isoksi, mutta silti. Netin mukaan riippuu paljon onko punkki ollut kiinnittyneenä muutaman tunnin vai yli vuorokauden. Mistäs se pitäisi tietää? Kai sen poistaa heti, kun tajuaa, että siinä se nyt on, mutta en todellakaan voi sanoa, montako tuntia se on siinä ollut.

Löysin punkkipihdit ja sain sen kokonaan pois.

Joka kevät on ollut tarkoitus ottaa rokotus. En ole vielä ottanut. Joskin Lymen tautiin/Borrelioosiin sekään ei auta, vaan siihen tarvitaan antibioottikuuri.

Pitääkö odottaa, tuleeko siihen punainen rengas ympärille, vai voisikohan antibioottikuurin saada varmuuden vuoksi?

Pakko kai soitella huomenna ja selvittää.

Koirilta olen poistanut aikoinaan kymmenittäin punkkeja, ennen kuin punkkipannat tulivat markkinoille,  mutta itselläni ei ole koskaan ennen ollut punkkia kiinnittyneenä. Ihollani kävelyllä olevia punkkeja olen kyllä löytänyt.

Tähän hätään asialle ei voi enempää tehdä.

Uusi koti

Nyt vanhempieni koiralle on vihdoin löytynyt ihana uusi perhe. Ei ollutkaan helppo juttu. Ystävällinen naapuri, joka on todellinen koiraihminen (kolme aktiivista koiraa), jakoi tietoa vanhempieni tarpeesta löytää koiralleen hyvä koti. Kyselyitä tuli lähemmäs sata!

Pari kiinnostunutta pyydettiin käymään ja he olivatkin aivan innoissaan. Yksi perhe kävi parikin kertaa ja vei koiran heille kylään. Toivat kuitenkin takaisin. Pari muuta innokasta perhettä vakuuttivat, että kyllä, tämä on juuri heille sopiva koira, eikä heistä kuulunut sen jälkeen mitään.

Eräänkin perheen äiti ehdotti, että jospa hän tulee tyttärensä kanssa huomenna ulkoiluttamaan koiraa, niin tutustuvat siihen paremmin. Eivät tulleet, eivätkä ilmoittaneet mitään. Vanhempani odottivat ja odottivat, mutta sen koomin ei mitään kuulunut. Kummallista. Olisin epäillyt, että vanhempani ovat ymmärtäneet väärin, mutta olin itse paikalla. Eikö jo peruskäytöstapoihin kuulu, ilmoittaa, jos lupaa jotain ja mieli muuttuukin? Sehän on ihan sallittua, mutta odottaisin, että aikuiset ihmiset osaavat soittaa ja kertoa, että päätimme nyt kuitenkin, että emme ota koiraa. Aika yksinkertaista - kai.

Nyt koira kuitenkin sai innostuneen, kolmilapsisen, aktiivisen perheen. Harmi vain, että perhe asuu samalla kadulla kuin vanhempani. Olisi ollut helpompaa, kun koira olisi mennyt niin kauas, että sitä ei olisi nähnyt eikä kuullut. Nyt perheen kodin ohi kuljetaan joka päivä. Eikä vanhempieni ikävä meinaa hellittää ollenkaan.

Nyt on myös käynyt pari kertaa niin, että Äiti on mennyt hiippailemaan näiden uusien koiranomistajien pihalle! Hän on vain mennyt koiraa moikkaamaan. Olen yrittänyt puhua, että ei ihmisten pihoille voi mennä. Mutta Isäkin patistaa, että menepäs Äiti katsomaan, mitä koiralle kuuluu ja onko kaikki hyvin.

Onneksi perhe tuntuu ymmärtäväiseltä, mutta saa nähdä kuinka kauan...

Vaarallisia käppösiä

Mies ajeli ruohonleikkurilla Mökin pihatien ruohottunutta keskikohtaa. Kuului lasin helinää... Ruohonleikkuri oli lennättänyt kuusen kävyn auton takaikkunasta läpi! Siinä meni ikkuna tuusannuuskaksi.

Sieniä!

Kyllä on sieniä piisannut! Tatteja on joka paikka täynnä ja nyt on alkanut ilmestyä rouskuja, haperoita ym. sekasieniä. Sienet ovat aivan loistavaa, kevyttä ja terveellistä superruokaa.

Sieniretken päätteeksi herkuttelemme ukonsienillä. Ne eivät kestä säilytystä, joten käytän ne yleensä heti. Ensin pyörittelen varovasti kananmunassa ja sen jälkeen suolalla ja valkopippurilla maustetuissa korppujauhoissa. Nyt ei Mökillä ollut korppujauhoja, joten käytin spelttijauhoja. Hyviä tuli.

Mettäläisiä

Oi, näitä ihania alkusyksyn kelejä! Nyt ollaan periaatteessa muutettu Mökiltä kotiin, mutta viikonloput tulee edelleen mökkeiltyä.

Aamu-usva ja uskomaton tyyneys, lämpö ja kuitenkin raikkaus. Nautin näistä keleistä jopa enemmän kuin kesähelteistä. Nyt voi edelleen istuskella ulkona, mutta raikas sää pitää aktiivisempana kuin tukala helle. Illan lämpimässä pimeydessä voi ihastella tähtiä ja kuuta.

Sienimetsästä ei tahdo pysyä poissa, vaikka kaikki paikat on jo täynnä tatteja. Eilen kutsuttiin ex tempore -vieraita sienestämään, kalastamaan, saunomaan ja syömään. Harrastettiin samalla vaihdantataloutta: he toivat tullessaan ison pussillisen itse kasvattamiaan kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsan, leipää ja viiniä. Lähtiessään heillä oli viemisinään kuhafileitä, tatteja ja sekasieniä.

Nyt olisi aika laittaa kamat kasaan ja lähteä kotiin. Kotona on aina töitä odottamassa. Mieluummin tässä vain kehittelen syitä roikkua täällä, puuhastella omiani, kuunnella hiljaisuutta ja seurata luontoa.

Tytär1&Vävy kävivät Mökillä viikko sitten. Tytär1 totesi, kaikella rakkaudella: "Te ette edes tajua, kuinka mettäläisiä te olette."