Keväinen viikonloppu

Perjantai oli kokonaan vapaa päivä! Siispä tuumasta toimeen: talvitamineet pesuun ja säilöön. Ja sen jälkeen vähän keväisempää kampetta esille. Loppuiltapäivästä kauden ensimmäiselle golfkierrokselle. Ihanaa auringon paistetta!

Lauantaina olinkin sitten koko päivän Helsingissä koulutuksissa. Helsinki vasta heräili, kun olin tuntia liian aikaisin perillä: maalaisena en taas tajunnut, että eihän aikaisin lauantai-aamuna olekaan ruuhkia... Oli innostavaa pilates-koulutusta ja oli niin mukava nähdä "vanhoja", tuttuja kollegoja vuosien varrelta ja ympäri Suomen. Koulutuksesta suoraan Mökille. Petivaatteet ulos, lakanoiden vaihto ja vähän pintapuolista siivousta, että sietää olla talven jäljiltä.

 Sunnuntain aamukahvi Mökin tyynessä rauhassa. Mies sai koottua uuden grillin. Olipa taas tuhat ja sata osaa, mutta valmista tuli ja toimivalta näytti. Koekäyttöä ei ehditty vielä suorittaa, kun lähdimme taas golfaamaan. Nyt kyllä olimme kovasti kahden vaiheilla, lähteäkö vai jäädäkö Mökkiä siivoomaan.. Äh, siivota voi huonommallakin kelillä - lähdettiin pelaamaan.

Täydellinen viikonloppu! Paitsi, että täydellisyys ei ehkä ole täydellistä ilman vastakohtaansa. Lauantai-iltana Mies kävi laittamassa lämpimän veden päälle vanhempieni mökissä. He olivat sunnuntaina tulossa Rouva O:n kanssa siivoomaan omaa mökkiään (Rouva O). Samalla Mies kauhukseen löysi talouspaperirullan, jonka päällimmäinen paperi oli osittain kärventynyt! Rulla oli liedellä, aivan keittolevyn vieressä, eikä varmasti ole ollut kuin sekunteista kiinni, että koko paperirulla olisi leimahtanut tuleen.

Sunnuntaina näytin heille palanutta paperia ja yritin puhua, että kaikki ylimääräinen tavara lieden läheltä pitää saada pois. Eivät vanhempani olleet millänsäkään. Ihmettelivät vain "turhaa" huoltani. Samalla pikaisesti juttelin Rouva O:n kanssa, kun vanhempani ovat halunneet, että hän lyhentää käyntejään. Aikaisemmin hän saattoi olla 5-8 h ja nyt vanhempani ovat määränneet, että neljä tuntia kerrallaan riittää, koska mielestään he pärjäävät hyvin ilman apuakin. Vaikka itse käyn heillä useamman kerran viikossa, näemme joka viikonloppu ja soittelen vähintään kerran päivässä, se ei riitä heidän arkensa avuksi. Mutta, kun en ole heidän holhoojansa, he päättävät itse asioistaan, enkä voi tehdä mitään muuta kuin toivoa, että mitään pahempaa ei tapahdu.

Pääsiäislounas

Tultiin eilen illalla kotiin. Ennen lähtöä saatiin yllätystieto, että meidän kaikki kolme lasta puolisoineen ja tyttö-&poikaystävineen + vanhempani tulevat tänään pääsiäislounaalle! Ei muuta kuin vikkelästi suunnittelemaan kymmenen hengen juhlalounasta. Eikä hätiä mitiä, kun on olemassa pakastin, jossa on aina kalaa ja sieniä :)

Onneksi lentokentällä on nykyään Alepa, joka on aina auki. Sieltä löytyi tärkeimmät, toisaalta Tytär1+Vävy ehtivät myös käydä kaupassa ostamassa perunoita ja salaattitarpeita ja kotiin tullessa huomasimme vielä, että Pikkukaupunkimme Valintatalo oli auki klo 23.00 asti, joten saatiin tuoretta parsaa ja mämmiä!

Poika+Tyttöystävä olivat tulleet Tampereelta jo eilen, Tytär1+Vävy tulivat kotoaan Kirkkonummelta ja Tytär2+Poikaystävä tulivat meidän Mökiltä. Vanhempani haettiin mukaan hälinän ja touhun keskelle.

Oli myös aika jännittävää, kun kaikki tapasimme ensimmäistä kertaa Tytär2:n etelä-afrikkalais-uusi-seelantilais -Poikaystävän, joka on tällä hetkellä Saksassa töissä (ja jossa he tapasivatkin, kun Tytär2 oli siellä työharjoittelussa puoli vuotta "Hyvää matkaa" -postaus) ja nyt Suomessa pääsiäislomalla.

Lounasmenuksi muodostui:

Alkupala
- täytettyjä munia
- vihreää parsaa
- kylmäsavulohta

Pääruoka
- keitettyjä perunoita
- paistettuja kuhafileitä
- kermaista suppilovahverokastiketta
- höyrytettyä parsakaalia
- sekasalaattia

Jälkiruoka
- mämmiä
- vaniljakastiketta

Kahvi
- tiikerikakkua (jouluksi leivottuja... olikin jo aika saada pois)
- piimäkakkua     "        
- pieniä suklaamunia ja pääsiäiskarkkeja

Olipa mukavaa! Vanhempani nauttivat, kun näkivät koko poppoota. Äiti oli iloinen ja virkeä, mutta päälleen hän oli pukenut pitkät kalsarit, T-paidan ja jakuksi kevättakin. Poika+Tyttöystävä olivat hakiessaan yrittäneet houkutella häntä vaihtamaan jotain "mukavampaa" päälle, mutta hän ei ollut suostunut. No, eipä tuo nyt haitannut, kun oltiin oman perheen kesken, mutta kaupungilla alkavat jo katseet kääntyä. Toisaalta Pikkukaupungissamme useimmat onneksi tietävät Äidin Alzheimerista, joten luulen, että jos hän kulkee aivan puolipukeisena, niin joku kyllä toimittaa hänet kotiin. Itse hän oli mielestään oikein tyylikäs.

Lisää musiikillisia muistoja

Eilisen pitkän ja aurinkoisen hiihtorupeaman jälkeen oli ihana rentoutua mökillä saunassa. Kunnes Mies alkoi muistutella, että tänäänhän olisi Popeda Tunturihotellissa...
- En kyllä jaksa lähteä, kun se alkaa vasta klo 23.00!
- Entäs Heikki Silvennoinen & Acoustic Time Lumi-ravintolassa klo 21.00?
- Eikö voitais vain olla ihan rauhassa täällä mökillä?

Siispä hetken päästä olimme kuuntelemassa Heikki Silvennoisen jammailua. Ja eikös sen loputtua juostu Tunturihotelliin kuuntelemaan Popedaa...

Liikunnan motivaatio

Ystäväpariskuntamme tuli omalle mökilleen ja houkutteli meitä osallistumaan Vaskooli-hiihtoon. Mies on käynyt sen joskus hiihtämässä, mutta ei ollut innostunut nyt lähtemään. Itse en edes harkinnut moista. En yleensäkään pidä mistään kilpailusta omalla kohdallani. Vaikka tällaisissa massatapahtumissa ei olekaan kyse varsinaisesta kilpailusta, siitä tulee silti suorittamista.

Minulle hiihtämisen - ja yleensäkin kaiken liikunnan - pitää olla nautinnollista. Eniten motivoi, kun tietää, miten hyvä olo on jälkeenpäin. Toisaalta murtomaahiihto perinteisellä tyylillä antaa mahdollisuuden luonnon tarkkailuun ja maisemien ihasteluun. Nautin, kun voin hiihtää hissukseen, omaan tahtiin. Pysähtyä välillä katselemaan eläinten jälkiä, kuuntelemaan kuukkelin juttelua tai seuraamaan riekon hyppelyä hangella. Joskus on kettu kulkenut pitkät matkat näköetäisyydellä, usein on jänis loikkinut vauhdilla ohi, välillä porot tukkivat tien.

Sitäpaitsi, vauhti tappaa. Kun hiihtelee itselleen sopivassa tahdissa, mieluummin vähän liian hiljaa kuin kovaa, niin jaksaa vaikka koko päivän. Siispä emme lähteneet kisaamaan, vaan vain nautiskelemaan. Oli niin hieno ja aurinkoinen sää, että päätettiin lähteä ylös tunturiin, Iisakkipään yli. Mahtavat maisemat huokuttelivat jatkamaan Luulammelle ja sieltä Kiilopään yli. Paluumatkalla ylitettiin vielä Ahopäät. Eli meille tulikin kolmen tunturin ylitys ja 32 km! Joku on sanonut, että Saariselän kilometrit voi kertoa kahdella, tai ainakin 1,5:llä, niin paljon siellä on nousuja ja laskuja. Tasaista latua ei taida montaa kilometriä ollakaan.

Olo oli väsynyt mutta onnellinen.

Inarinjärvellä

Eilen oli loistava auringon paiste ja hieno keli. Emme kuitenkaan lähteneet hiihtämään, vaan Miehen entisen työkaverin mökille Inarin järvelle. On se uskomattoman suuri järvialue! 

Otimme pilkkikamat mukaan ja Työkaveri otti medät moottorikelkan ja reen kyytiin kala-apajille. Jätin kuitenkin miehet pilkkimään ja lähdin itse kävellen tutustumaan läheiseen saareen. Hetken saaressa vaelleltuani huomasin, että miehet olivatkin ajaneet saaren rantaan ja ihmettelin, kun olivatkin niin äkkiä kyllästyneet kalastamiseen. No, ei muuten mutta, kun isäntämme oli pudonnut jäihin! Onneksi tuli pohja vastaan ja vettä oli vain vyötäröön asti, joten hän oli päässyt itse ylös. Mutta parasta oli lähteä samantien vahtamaan kuivaa päälle, vaikka lämpöasteita olikin. Kyllä hän oli nolona. Hän oli juuri selittänyt, miten hyvin tuntee kaikki virtapaikat ja ikinä ei ole mitään tapahtunut... Huh, onneksi ei nytkään tapahtunut sen pahempaa, mutta jäällä kulkiessa ei kyllä koskaan voi olla liian varovainen.

Työkaveri pilkkimässä eikä arvaakaan, että kohta kastuu..

Palattuamme Työkaverin mökille, hän vaihtoi kuivat vaatteet, istuimme ulkona kahvilla ja lähdimme Saariselälle. Työkaveri oli ollut kavereittensa kanssa mökillään (keskellä ei mitään) koko viikkon ja tuli nyt käymään ihmisten ilmoille. Aamuyöstä hänen perheensä tuli etelä-Suomesta ensi viikoksi ja nappasivat hänet kyytiin meiltä. Eikä ajomatkaa ollutkaan kuin n. 1300 km. Perhe oli lähtenyt töiden jälkeen ajelemaan ja hyvä oli ollut ajella, kun tiet ovat kuivat.

Musiikillisia muistoja

Taas tultiin muutamaksi päiväksi Saariselälle. Mies pystyy tekemään työt etänä ja minä peruin säännölliset tuntini, kun iso osa asiakkaistani jäi myös lomalle pääsiäistä viettämään. Yksityisasiakkaiden kanssa olen yhteyksissä sähköpostitse.

Tänään hiihdettiin 18 km ja oli kyllä raskasta. Vesi tippui räystäistä, kun oli useampi aste plussan puolella. Mutta sää oli ihanan keväinen ja tuli ainakin liikuttua. Tuntui kyllä, että oli hiihtänyt lähemmäs 30 km kuin alle 20 km.

Illaksi olimme varanneet pöydän Riekonlinnasta. Siellä oli musiikkiesitys Juha Watt Vainion tuotannosta. Samalla söimme oikein hyvän illallisen. Koko paikka oli tupaten täynnä. Hyvä juttu! Ruoka oli oikein hyvää, mutta tarjoilu takkuili kertakaikkiaan.

Voi, mikä tuotanto Junnu Vainiolla on ollutkaan! Ja hän on ollut kuollessaan vasta 52 vuotias. Esiintymässä oli Olli Ahvenlahti, Tapio Liinoja ja Jore Marjaranta. Hieno esitys. Kyllä kannatti mennä! Monien kappaleiden sanat muistuivat mieleen kuin itsestään. Nyt on kuunneltava YouTubesta lisää. Onkohan olemassa vielä Junnun cd:tä myynnissä? Tai vissiin Spotifyn kautta voi löytää lisää...

Aika on rahaa

Upea, auringonpaisteinen päivä tänään! Aamulla menin ensimmäistä kertaa selkäleikkauksen jälkeen kokeilemaan, miltä Fustra tuntuu. Hyvältä tuntui. Hiki virtasi, tein varovaisesti ja kuunnellen, ohjaaja kyseli pystynkö tekemään ja uskallanko kokeilla tätä tai tätä liikettä. Selkä tykkäsi - ainakin tänään - huomisestahan ei vielä tiedä.

Koko päivän suunnittelin yksityisasiakkaiden tunteja. Katselin kaiholla ulos ikkunasta ja haaveilin uuden mummopyöräni vauhdista. Olen kuitenkin pedantti ja tunnollinen luonne ja haluan olla kunnolla perehtynyt jokaisen asiakkaan sen hetkiseen tilanteeseen. Haluan myös, että joka ikinen kerta asiakas saa tapaamisesta enemmän kuin osasi odottaa, joten suunnittelen asiakastapaamiset huolella.

Menin salilleni ja odotin... ja odotin... ja odotin... Asiakasta ei näkynyt eikä kuulunut. Yritin soittaa ja laitoin tekstaria - ei vastausta - ei asiakasta. Lopulta laitoin mailia, että meillä piti olla tapaaminen ja odottelen vielä hetken. Vastaus tuli, kun olin jo kotona. Asiakas oli omissa työkiireissään unohtanut tulla ja unohtanut ilmoittaa. Ymmärrän kyllä hyvin, mutta ongelma oli, että tulijoita olisi ollut muitakin ja nyt istuin itsekseni ja odottelin, kun olisin voinut ohjata toista asiakasta, jos olisin ajoissa tiennyt.

Aikaisemmin tällä viikolla olin yleisessä mammografiassa. Kuvauksen hoitaja oli täysin kypsä hommaansa. Nainen kertoi, että yhtenä päivänä yhdeksän asiakasta oli jättänyt tulematta ja ilmoittamatta! Hyvänen aika; meille annetaan ilmaiseksi - tai verorahoilla - mahdollisuus kuvauksiin ja ihmiset eivät tule eivätkä edes peruuta tuloaan, kun ei ole mitään sakkomaksuakaan moisesta palvelusta.

Itse laitoin omalle asiakkaalleni sähöpostia, jossa annoin ohjeita tulevaa viikkoa varten, mutta kerroin myös, että joudun veloittamaan unohtuneesta tapaamisesta. Saa nähdä oliko viimeinen kerta, vai ymmärtääkö asiakkaani, että jokaisen aika on rahaa. Toivon, että ymmärtää, koska olemme hyvässä alussa ja meillä on kaikki mahdollisuudet saada hyviä tuloksia.