sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Keväinen viikonloppu

Perjantai oli kokonaan vapaa päivä! Siispä tuumasta toimeen: talvitamineet pesuun ja säilöön. Ja sen jälkeen vähän keväisempää kampetta esille. Loppuiltapäivästä kauden ensimmäiselle golfkierrokselle. Ihanaa auringon paistetta!





Lauantaina olinkin sitten koko päivän Helsingissä koulutuksissa. Helsinki vasta heräili, kun olin tuntia liian aikaisin perillä: maalaisena en taas tajunnut, että eihän aikaisin lauantai-aamuna olekaan ruuhkia... Oli innostavaa pilates-koulutusta ja oli niin mukava nähdä "vanhoja", tuttuja kollegoja vuosien varrelta ja ympäri Suomen. Koulutuksesta suoraan Mökille. Petivaatteet ulos, lakanoiden vaihto ja vähän pintapuolista siivousta, että sietää olla talven jäljiltä.




 Sunnuntain aamukahvi Mökin tyynessä rauhassa. Mies sai koottua uuden grillin. Olipa taas tuhat ja sata osaa, mutta valmista tuli ja toimivalta näytti. Koekäyttöä ei ehditty vielä suorittaa, kun lähdimme taas golfaamaan. Nyt kyllä olimme kovasti kahden vaiheilla, lähteäkö vai jäädäkö Mökkiä siivoomaan.. Äh, siivota voi huonommallakin kelillä - lähdettiin pelaamaan.



Täydellinen viikonloppu! Paitsi, että täydellisyys ei ehkä ole täydellistä ilman vastakohtaansa. Lauantai-iltana Mies kävi laittamassa lämpimän veden päälle vanhempieni mökissä. He olivat sunnuntaina tulossa Rouva O:n kanssa siivoomaan omaa mökkiään (Rouva O). Samalla Mies kauhukseen löysi talouspaperirullan, jonka päällimmäinen paperi oli osittain kärventynyt! Rulla oli liedellä, aivan keittolevyn vieressä, eikä varmasti ole ollut kuin sekunteista kiinni, että koko paperirulla olisi leimahtanut tuleen.

Sunnuntaina näytin heille palanutta paperia ja yritin puhua, että kaikki ylimääräinen tavara lieden läheltä pitää saada pois. Eivät vanhempani olleet millänsäkään. Ihmettelivät vain "turhaa" huoltani. Samalla pikaisesti juttelin Rouva O:n kanssa, kun vanhempani ovat halunneet, että hän lyhentää käyntejään. Aikaisemmin hän saattoi olla 5-8 h ja nyt vanhempani ovat määränneet, että neljä tuntia kerrallaan riittää, koska mielestään he pärjäävät hyvin ilman apuakin. Vaikka itse käyn heillä useamman kerran viikossa, näemme joka viikonloppu ja soittelen vähintään kerran päivässä, se ei riitä heidän arkensa avuksi. Mutta, kun en ole heidän holhoojansa, he päättävät itse asioistaan, enkä voi tehdä mitään muuta kuin toivoa, että mitään pahempaa ei tapahdu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti