Nautiskelija

Olipa hyvä artikkeli tänään Hesarissa: "Pienten painojen taakka"

Jutussa on haastateltu uuden kuopiolaisen, "lihavien salin" asiakkaita ja mietitään keinoja sohvaperunoiden aktivoimiseen. Jutussa on myös testi: Testaa minkälainen liikkuja olet.

Tein testin: Olet nautiskelija! Kokeilin testiä lemppareillani, pilates ja hiihto, mutta kokeilin myös kouluaikaisella inhokillani, pesäpallolla. Kaikista tulos oli sama. Ja pitää kyllä niin paikkansa.

Minut saa liikkeelle se ihana olo, joka liikunnasta tulee. Jos on pienintäkään vihjettä kilpailemiseen, motivaationi putoaa nollaan. Toki nautin myös aina, kun opin samasta vanhasta asiasta taas jotain uutta. Tai kun huomaan, että jaksoin hiihtää pidemmän matkan kuin ennen. Tai tunnen, että vihdoin sain jonkun hankalan pilates-liikkeen onnistumaan.

Toisaalta huomaan, että golf ei edelleenkään ole ihan oma lajini. Siitä tulee liikaa suorittamista. Vaikka golfissa ei tarvitse kilpailla muita kuin itseään vastaan, jokainen voi nähdä osaanko tai en. Ja jokaisella on antaa hyvää tarkoittavia ohjeita, miten pitää lyödä...

Koulussa pesäpallo oli pahinta, mitä tiesin. Olin aina viimeisten joukossa, kun joukkueita valittiin. En osunut mailalla palloon, en saanut koppia (silmät menivät kiinni, jos pallo tuli kohti), en osannut juosta tarpeeksi kovaa... Vieläkin tunnen sen nolouden tunteen, kun en vain osannut.

Jo silloin nautin kuitenkin luonnossa kulkemisesta. Nautin yksin olosta. Nautin, kun voin ottaa sukset ja rauhassa hiihdellä metsässä, omaan tahtiin. Nautin, kun sain marjastaa ja sienestää, kuunnella luonnon ääniä. Niistä nautin edelleen.

Nautin myös, kun voin tuoda pilatesta aroille ja epävarmoille asiakkaille. Asiakkaille, joilla ei ole hyviä kokemuksia liikunnasta. Asiakkaille, joilla voi olla 20-70 kg ylipainoa. Tai ei ole grammaakaan ylipainoa, mutta keho ei enää kestä jatkuvaa istumista. Nautin, kun asiakkaalla silmiin syttyy loiste: "Tämähän on ihanaa! En voinut edes arvata, että liikunta voi olla näin mukavaa! En ikinä uskonut, että osaan!"

Toipumista

Äiti pelmahti meille eilen ison tulppaanikimpun kanssa. Olin aivan ihmeissäni: hänellä ei ole ollut ajokorttia pariin vuoteen, taksia hän ei tykkää käyttää...???

Vanhempani olivat värvänneet Isän yhden kaverin kuskiksi, käyneet Pikkukaupunkimme keskustan kukkakaupassa ostamassa kukat ja ajelivat sitten meille. Isä pysyi (huonojen jalkojensa vuoksi) kaverinsa kanssa autossa, kun Äiti juoksi tuomaan kukat minulle. Sen jälkeen jatkoivat takaisin kotiin.

Olipa ihanaa ja huomaavaista!

Tytär1 tuli eilen iltapäivällä käymään. Hän on ollut nyt viikon verran äitiyslomalla ja pääsi siksi tulemaan jo päiväsaikaan. Tarvitsin apua suihkuun menoa varten. En saa itse sidettä pois leikkaushaavan päältä tai laitettua uutta paikoilleen. Edellis-iltana Naapuri kävi auttamassa, kun Mies on reissussa.

Kovin kummoisia kipuja ei ole ollut. Kauan en voi kuitenkaan olla pystyssä, selkä kyllä ilmoittaa, että nyt riitti taas tällä erää. Mutta saan tehdä pari kertaa päivässä annettuja lempeitä pilates-liikkeitä ja pienet kävely ja puuhastelusessiot tekevät vain hyvää.

Äsken kävin pihalla kävelemässä ja haistelemassa. Parikymmrntä minuuttia saatoin käyskennellä ulkona, mutta sitten oli jo kiire olohuoneen lattialle, johon Mies oli pedannut minulle päiväpedin heti leikkauksen jälkeen.

Yllätykset jatkuvat

Olen edelleen taistellut omien säteilykipujeni kanssa (täällä). Hermoratatutkimuksissa ei näkynyt mitään ongelmaa, joka tietysti oli hyvä juttu. Fysiatrikin totesi, että joko vaan totut näihin kipuihin tai menet muualle tutkimuksiin, hän ei pysty auttamaan enempää. En ajatellut tottua! Täytyyhän syy löytyä jostain! Kun kerroin lääkärille, että haluan lisää tutkimuksia, hän laittoi lähetteen Töölön sairaalaan, jossa selkäni leikattiin reilu vuosi sitten (täällä). Hän antoi myös yksityisen lääkärin nimen, jos haluan edetä nopeammin. Tämä ortopedi oli sama, jolla Mieskin on joskus käynyt ja tiesin, että hän on aivan huippu.

Sain Töölöstä vastaanottoajan kesäkuulle, edellisen leikkaukseni tehneelle neurokirurgille. Netistä tarkistin, saanko varattua suositellulle Diacorin ortopedille Helsinkiin aikaa nopeammin. Sain ajan heti viime perjantaille. Ortopedi haastatteli, tutki magneettikuvat, luki fysiatrin kertomuksen, väänsi ja käänsi minua taas joka suuntaan. Ja varasi ajan leikkaukseen heti tiistaille! Muutaman hetken jouduin hengittämään, kun en todellakaan ollut odottanut moista lopputulosta. Ihan puskista tuli tämä.

Ortopedi sanoi, että voin mennä Töölön sairaalaan, jolloin leikkaus on käytännössä ilmainen, mutta se tulee olemaan kesälomien jälkeen syksyllä. Tai maksan hunajaa ja minut leikataan heti. Leikkaus on ainoa keino korjata selkäni. Päätä siinä sitten, kun olin odottanut, että hieronta ja jumppa riittävät.

Minut leikattiin viime tiistaina. Aamulla menin Ruoholahden Diacoriin ja illalla pääsin pois! Sillä ehdolla, että en ole yötä yksin kotona, koska nukutushöyryt kestävät 24h. Kysyin, viettääkö Mies yön kanssani. Lupasi viettä jopa 1,5 yötä ennen, kuin lähtee taas reissuun :) Joten pääsin illalla kotiin.

Kaikki säteilykivut hävisivät leikkauksen myötä. Saman tien. Lääkäri oli aluksi luvannut, että voin lähteä heti pääsiäisen jälkeen takaisin töihin, joten olin asiakkailleni kiireesti laittanut viestiä, että tunnit on nyt peruttu, mutta pääsiäisen jälkeen jatketaan. Lopulta papereissa oli kuitenkin laitettu sairaslomaa kolme viikkoa. En ole vielä asiakkailleni kertonut muutoksesta. Koska he ovat niin osaavia, luulen silti voivani aloittaa säännölliset tunnit pääsiäisen jälkeen, vaikka en itse pysty vielä silloin tekemään liikkeitä. Puhun sitten sitäkin enemmän!

Pelkäsin asiakkaiden reaktiota, kun joudun peruuttamaan tunnit näin yht´äkkiä, mutta sain niin paljon rohkaisua ja  tsemppausviestejä että olen ollut aivan onnen huumassa ihanista asiakkaistani.

Kipujen syynä oli ärtynyt hermojuuri, joka oli erittäin tiukassa pinteessä. Diagnoosin teki hankalaksi oireet, jotka olivat epätavallisia: istuminen helpotti, samoin taaksetaivutus, säteilykipu kohdistui sinne tänne pätkittäin, selinmakuulla ei mitään kipuja missään...

Kiitollinen saa olla lääketieteelle ja huippuammattilaisille. Leikkauksen jälkeen fysioterapeutti antoi kotikuntoutusta varten kevyitä pilates-liikkeitä! Sehän sopii minulle!

Olen ottanut kaikki kivut, tutkimukset, leikkaukset, ohjeet ja neuvot oman ammattitaitoni kehittäjinä. Omakohtaisten kokemusten jälkeen on taas helpompi ymmärtää asiakkaiden ongelmia ja auttaa heitä eteenpäin.

Keväinen retki Mökille

Viime sunnuntaina keli oli mitä parhain ja päätin kysyä vanhemmiltani, josko he lähtisivät meidän kanssa käymään Mökillä, ihan pika pikaa. Molemmat olivat valmiina lähtöön! Isä harvoin suostuu lähtemään kotoa minnekään, mutta nyt hänkin lähti mielellään. Taisi olla kevätauringolla vaikutusta.

Ajelimme Mökille, Mies sahaili pari rämähtänyttä puun oksaa, minä tutkailin, onko ollut hiiriä, Isälle nostin tuolin terassille, auringon lämpöön ja Äiti kuljeskeli mukanani ihastelemassa keväistä keliä.

Mökillä ei ole mitään lämmityksiä eikä sähköjä päällä, joten sisällä oli kylmempää kuin ulkona. Niinpä pikaisen mökillä käynnin jälkeen veimme vanhempani vielä Hiidenpirtille syömään. Heille se on hyvin muistorikas paikka, joten Isä suostui mukisematta lähtemään myös sinne.

Molemmat olivat niin kovin tyytyväisiä keväisestä reissustamme. 

Loma ohi

Perjantaina lähdettiin taas hiihtämään ja kyllä suksi luistikin lepopäivän jälkeen! Nyt kohteena oli Kakslauttanen (täällä). Keli oli niin hieno ja into niin kova, että matkan varrella ei viitsitty pysähtyä kertaakaan. Eli painelimme reilut 16 km matkan, perille asti, yhtä soittoa. Kahvilassa (jossa suurin osa henkilökunnasta puhuu englantia mutta ei suomea) otimme graavilohivoileivät. Ne olikin oikein gourmé-leivät. Ne tehtiin vasta tilauksesta ja olivat todella herkullisia.

Takaisin tullessa pysähdyimme jollain päivätuvalla juomassa termarissa mukana kulkenutta kuumaa mehua. Ja juttelemassa muiden hiihtäjien kanssa. Laavuilla ja päivätuvilla on hauskaa jutella ihmisten kanssa. Useimmat ovat moninkertaisia Lapin kävijöitä, joukossa tietysti aina joku ensikertalainen, joka on aivan haltioissaan ja innostunut hienoista hiihtoreiteistä. Tai joku, joka heittää reppunsa pitkin pihaa ja vannoo: "Ei ikinä enää!" Niin kuin eräskin mies, joka oli saanut hiihtämisestä tasan tarpeekseen.

Kilometrejä kertyi 32 km ja olo oli loistava. Saunan jälkeen lähdimme vielä ravintola Petronellaan (täällä) syömään. Siellä pitää syödä hitaasti ja nautiskellen. Kaikki maistuu niin kertakaikkiaan hyvälle.

Ravintolasta päätimme vielä lähteä kuuntelemaan Sami Hintsasta Tunturihotelliin (tai nykyäänhän nimi on Santa´s Hotel Tunturi) (täällä). Itse pidän kovasti Sami Hintsasesta ja nytkin hän esitti tosi hyviä covereita. Monet kuitenkin manailivat, että ei tämmöinen musiikki kuulu Saariselälle... Ihmiset haluavat Souvareiden "Lappihumppaa" (täällä)!

Joskin heti, kun Mies käänsi selkänsä, minä pääsin tanssimaan!

Lauantai oli lähtöpäivä. Hiihdimme kuitenkin vielä 25,6 km, määränpäänä Luulammen latukahvila (täällä). Sen jälkeen mökkiä siivoomaan, pakkaamaan ja lento kohti kotia.

Kyllä meni viikko vikkelästi.

Lököilypäivä

Tänään tuuli niin, että otettiin aamu vielä tavallistakin hitaammin...

Lopulta päätettiin pitää lököilypäivä. Kuultiin, että laskettelurinteen hissitkin oli suljettu kovan tuulen vuoksi. Käveltiin kuitenkin Saariselän keskustaan. Käytiin Partioaitassa (täällä) vähän shoppailemassa, Kuukkelissa (täällä) ruokakaupassa ja Pirkon Pirtissä (täällä) syömässä poronkäristykset.

Mökillä otettiin päivätorkut, Mies teki vähän talonmiehen hommia, minä pistin pesukonetta päälle. Lueskeltiin, telkkarista tuli ampumahiihtoa, venyttelin niinpäin ja näinpäin. Nyt selkä taas säteili kipuja lantioon ja oikeaan jalkaan. Johtuneeko siitä, että en ole liikkunut tarpeeksi? En yhtään ymmärrä. Toivottavasti selviää ja asialle voi tehdä jotain.

Hassua, kun kaiken lököilyn jälkeen olo on ennemmin väsähtänyt kuin virkistynyt. Toisaalta oli ihan mukavaa olla ilman mitään aikatauluja ja puuhastella, sen verran kuin huvitti.

Huomenna mennään kyllä taas hiihtämään, oli keli mikä tahansa!

Tolosjoki ja Kulmakuru

Eilen, keskiviikkona, aamu valkeni aurinkoisena ja täysin pilvettömänä. Keittelin aamupuuroa, Mies laittoi kahvin tulemaan ja pidimme FaceTime-treffit Tytär2:n kanssa. Uudessa-Seelannissa kaikki hyvin. Ihanaa tämä teknologia! On ihan eri asia nähdä lapsensa näytöllä, eläväisenä ja omana itsenään, kuin saada jokunen nopea viesti. Olo on taas rauhallinen ja luottavainen. Kyllä ne nuoret pärjää, ihan missä tahansa.

Puolilta päivin lähdimme lopulta hiihtämään. Mies toimii oppaana. Hän saa suunnitella reitit ja olla matkan johtajana. Minä seuraan perässä. Nyt oli vuorossa Kulmakurun lenkki, koska sää oli mitä parhain eikä tuulikaan haitannut. En ole koskaan ennen hiihtänyt tätä lenkkiä, joten sinne olikin mukava lähteä.

Reitti ja maisemat ovat taas aivan erilaiset kuin muualla. Osan aikaa hiihdimme Tolosjokea pitkin ja pysähdyimme pikaisesti Tolos-laavulle. Joimme mehut, juttelimme muiden laavulle pysähtyneiden kanssa ja jatkoimme matkaa. Siihen asti latu oli helppo, mutta nyt alkoi nousu.

Kipusimme ylemmäs ja ylemmäs. Lopulta kilometrejä ei ollut mitenkään hurjasta, Kulmakurulle päästessä ehkä n. 12 km, mutta joku onkin sanonut, että Saariselän kilometrit voi kertoa kahdella, tai ainakin puolellatoista, koska nousut ja laskut ovat sen verran rankkoja. Lopulta pääsimme näkemään Kulmakurun. Mahtava rotko - kuin 90 asteen repeämä tai haava - kesken kaiken.

Tällä reitillä ei olekaan mitään kahviloita, joten olimme varanneet eväät mukaan. Pysähdyimme päivätuvalle syömään eväsleivät ja  grillaamaan makkarat.

Paluumatkalla pysähdyimme pikaisesti Laanihovissa (täällä) raakkumehulla eli variksenmarjamehulla. Paikalla oli bandi soittamassa ja monotanssit meneillään, joskin nyt kun ei ole high season, niin väkeä ei ollut niin kuin huippukautena. Tanssimaan olisi siis hyvin mahtunut, mutta nyt lähinnä houkutteli viimeinen pyrähdys mökille.

Mökille palattuamme, 31,5 km hiihdon jälkeen, äkkiä sauna päälle ja sen jälkeen Lumi-ravintolaan (täällä) syömään Jäämeren kuningasrapuja (täällä).

Illallisen jälkeen menimme vielä hetkeksi kuuntelemaan trubaduuria Panimoon (täällä). Päivän ulkoilut teki tehtävänsä. Oli jo pakko päästä nukkumaan.

Moitakuru ja Lutto

Piti hiihtää hissukseen... Tänään tuli 29,33 km jotenkin vahingossa. Keli oli mitä parhain ja suksi luisti. Aurinko ei paistanut, kun oli suht pilvistä, mutta valoisaa oli kyllä.

Moitakurun päivätuvalle (täällä) oli avattu pieni kahvila. Nuori nainen oli vuokrannut Metsähallitukselta pävätuvan, tuonut sinne pöydän ja myi nyt kahvia, kuumaa mehua, keittoa, sämpylöitä, pieniä munkkirinkilöitä, pullaa... Ihana ja mielenkiintoinen tyyppi ! Syntyjään Nurmeksesta, Ivaloon tuli Pietarista elokuussa, kahvilan avasi Moitakurussa viikko sitten...

Olimme hiihtäneet tuvalle "alakautta" ja tarkoitus oli lähteä tunturin kautta, lyhyempää reittiä, pois. Pari miestä oli myös tuvalla ja he sanoivat, että ei kannata lähteä ylös, tuuli oli ollut sen verran navakkaa. No, palasimme samaa reittiä takaisin, jota olimme tulleetkin. Ostimme mehut ja munkit ja istuskelimme hetken aikaa juttelemassa kanssahiihtäjien kanssa.

Paluumatkalla pysähdyimme Luttojoen päivätuvalle (täällä) paistamaan makkarat ja jatkettiin siitä mökille.

Saunan jälkeen ihana, raukea olo! Selkä kesti ja hiihto oli nautinto.

Lapin herkkuja

Ei Lapista vielä lumet lopu! Vaikka Etelä-Suomessa jo melkein kukkaset kukkivat. Suomi on pitkä maa. Loistavat hiihtokelit: pari astetta pakkasta, kirkas auringonpaiste, ladut mitä parhaimmassa kunnossa... On tämä ihan herkkua :)

Pakko oli hiihdellä hieman kuullostellen selkääni, koska se vihoittelee jatkuvasti. Pystyin sentään hiihtämään 18 km. Mies jatkoi pidemmälle, mutta minä palailin mökille varmuuden vuoksi. Mieluummin hiihdän joka päivä, vaikka vähän vähemmänkin, kuin reivitän liian pitkään enkä sitten pysty enää loppuviikosta hiihtämään ollenkaan.

Kaupassa käydessä löysin tämän kivan keittokirjan. Ruokaohjeet on koottu Ivalon yläasteen koulun oppilaiden kodeista. Ohjeissa on pyritty käyttämään paikallisia raaka-aineita: riistaa, kalaa, marjoja, sieniä ja yrttejä. Kirjan tuotolla yksi luokka pääsi jo leirikouluun Kreetalle. Tänä vuonna on seuraavan luokan vuoro.

Kirjassa on tosi hyvän oloisia, kodeissa tehtäviä ruokia. Ei mitään huippukokkien luomuksia, vaan perheissä paljon käytettyjä sekä vähän harvinaisempia herkkuja.

Hauskinta on, kun nämä raaka-aineet ovat todellakin, mitä hienoimpia: kalaruoat ovat lähinnä tuoretta taimenta tai siikaa, liha on poroa, metsoa, riekkoa, on sieniä, hillaa, karpaloita, puolukkaa ja mustikkaa ym.

Tarkoitukseni oli jättää kirja tänne mökille, mutta saattaa olla, että lähtee mukanani kotiin asti. Niin on herkullisen oloisia reseptejä!

Naistenpäivän viettoa

Nyt alkoi loma!

Reissut ei vain oikein meinaa nyt onnistua. Olimme Miehen kanssa varanneet edestakaiset lentoliput Ivaloon. Lennot oli Norwegianilla. Lauantaina tarkkailtiin silmä kovana lakkouutisia. Mies selvitteli, miten pitää toimia, jos meidän lento perutaan. Aamulla selvisi, että meidän lento puolilta päivin oli kuin olikin peruttujen joukossa. Onneksi Mies oli vikkelä, selvitti Finskin lennot ja löysi kaksi vapaata paikkaa iltapäivän lennolle. Hän laittoi heti tiedon pariskunnallekin, joka on myös osakkaana Saariselän mökissämme ja olivat lähdössä sieltä pois samalla lennolla, jolla meidän piti sinne mennä. He alkoivat kiireesti metsästää Finskin lentoja, mutta nyt ne olivat jo täynnä. Norwegianilta luvattiin, että he pääsevät tiistain lennolla Helsinkiin! Lopulta Finskiltä löytyi heille peruutuspaikat samalla koneella pois, jolla me olimme menossa sinne.

Kun uudet lennot oli aamulla varattu (näillä näkymin Norwegianilta pitäisi tulla rahat takaisin), ei ollutkaan mitään kiirettä. Juotiin rauhassa aamukahvit, Mies katseli TV:stä urheilua ja minä laitoin vähän huushollia siistiksi. Lopulta tuntui, että turhaan me kotona roikutaan. Kentällä voi olla aikamoinen kaaos, kun ihmiset selvittelevät lentojaan. Me voidaan hyvin lähteä varttia aikaisemmin kuin normaalisti. Kun kävelimme lentokentän käytävillä, Mies hidasti vauhtia: "Hei, mitä se kello oikein on? - Me ollaan nyt tultu TUNTI ja vartti turhan aikaisin!" Meidän oli tarkoitus lähteä kotoa klo 13.30 ja me oli lähdetty klo 12.15! Ja kenttä oli melkein kuin aavekaupunki, oli tosi hiljaista, turvatarkastuksessakin oltiin ainoat asiakkaat. No, mieluummin kunnolla liian aikaisin kuin vahingossa liian myöhään (sanoi Tytär1)! Mentiin sitten rauhassa syömään. Pääsinpähän samalla ravintolalounaalle Naistenpäivän kunniaksi :) 

Mikäs siinä ollessa. Lueskeltiin, kierreltiin vähän katsomassa kauppoja, joskin mitään ei tarttunut mukaan, kun mitään ei tarvittu. Pikkuhiljaa alkoi kenttäkin täyttyä matkustajista. Lento oli ajoissa, vaikka oli täpötäynnä ja Ivaloon päästiin ja siitä kimppamökillemme Saariselälle. 

Normaalisti olemme korkeintaan pidennetyn viikonlopun, mutta nyt ollaan koko viikko. Ja yleensä, jos olemme pidempään, niin meidän nuorisoa on mukana tai ystäviä tai työhön liittyviä ihmisiä. Mutta nyt ollaan koko viikko kahdestaan. Mies vakuutti, että kyllä me varmaan pärjätään kahdestaankin...

Perjantain hommia

Isä oli eilen (perjantaina) taas Meilahdessa lääkärintarkastuksessa. Hän kävi viisi kertaa palliatiivisessa sädehoidossa, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua (täällä). Isä on voinut hyvin, ei mitään kipuja syöpään tai sen hoitoon liityen. Seuraava tapaaminen on puolentoista kuukauden päästä.

Taksiuudistusta on parjattu. Ainakin meidän paikallislehdessä. Mutta kun emme tiedä muusta, niin omasta ja Isäni mielestä taksit ovat toimineet loistavasti (täällä). Niin eilenkin.

Kävin päivällä hakemassa vanhempieni pyykit pestäväkseni ja silitettäväkseni. Rouva O. oli paikalla ja oli juuri tekemässä heille ruokaa: nakkikeittoa, paistettuja kanasuikaleita, perunamuussia, riisipuuroa,... Ihana ihminen ja iso apu. Äiti oli hyvällä tuulella ja ihan skarppina.

Minulla oli yksityisasiakkaita aamusta iltaan. Ihanaa! Illalla Miehellä oli treffit kavereiden kanssa Helsingissä. Menivät pelaamaan biljardia. Mukavaa, kun hänellä on hauskaa kavereiden kanssa (siis oikeasti, ilman sarkasmia). Itse olen saanut illan aikana pestyä monta koneellista vanhempieni pyykkejä.

Yksi yksityisasiakkaani kertoi kyselleensä heidän töiden fyssarilta, voisiko hän mahdollisesti tuurata minua ja vetää Pilates-tuntini, kun olen reissussa tms. Hän kertoi huomanneensa, että olin hänen mielestään ihan ahdistunut, kun olen ensi viikon lomalla enkä ole saanut tuuraajaa ja minun on peruttava kaikki ensi viikon tuntini. Ihmiset on ihania!

Olin itsekin tällä viikolla taas lääkärissä. Olin ollut tässä välissä hermoratatutkimuksissa (täällä) eikä sieltäkään löytynyt mitään vikaa. Mikä ihme aiheuttaa säteilykivun? Lääkäri laittoi lähetteen taas Töölön sairaalaan ja ehdotti, että jos haluan nopeammin eteenpäin, niin kannattaa mennä yksityisesti. Hän antoi myös lähetteen OMT fysioterapeutille. Noh, olinkin jo varannut ajan...

Mankelointia

Kuuntelen juuri Radio Novaa. Rita Strömmerin haastateltavana (uusinta) on Marttojen toiminnanjohtaja, Marianne Heikkilä. Juttelevat laajasti kaikesta Marttoihin liittyvästä.

Äsken juttelivat pikaisesti mankelista ja mankeloinnista :) Mieleeni tulvahti koko lapsuus! Meillä on vieläkin olemassa isoäitini vanha mankeli. Ihan käden ulottuvilla. En vain ole tullut käyttäneeksi sitä noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Se on kuitenkin olemassa. Helposti saatavilla. Jospa vaikka innostun mankeloimaan.

Lapsena, 60-luvulla, isovanhempieni luona - tässä samaisessa kodissa, jossa me asumme - olin aina mukana, kun kävimme Äidin kanssa mankeloimassa meidän lakanat. Ne oli pesty jo kotona. Me asuimme Pikkukaupunkimme keskustassa ja meillä oli sentään hieno pulsaattoripesukone. Ensin lakanat ja pöytäliinat vedettiin. Sain aina istua lakanan alla, kun Äiti ja Mamma vetivät ne. Ja riemu oli suuri, kun sain vesiroiskeita päälleni, kun he kostuttivat lakanat. Kun kaikki liinavaatteet oli vedetty, Äiti mankeloi ne. Minä sain olla apurina niin kauan kuin jaksoin ja sitten leikin serkkuni kanssa tai menin keittiön puusohvalle katselemaan Mamman puuhailua.

Isovanhemmillani oli aina keväisin suuri liinavaatteidenpesusessio. Lakanat keitettiin ulkosaunan kuumavesipadassa, joka on meillä edelleenkin käytössä. Myös puinen hämmennin, jolla pyykkiä pyöriteltiin padassa sekä atulat, joilla pyykit nostettiin kiehuvasta vedestä pois, ovat jäljellä. Pappa (isoisäni) rakensi pihalle, talon nurkalta saunan nurkalle, pitkän pyykkinarun, jonka väleissä oli heinäseipäitä. Puhtaat, valkoiset, lakanat ripustettiin aurinkoon kuivumaan ja valkaistumaan. Koko talven aikana kerätyt lakanat liehuivat pestyinä ja puhtaina auringossa ja tuulessa.

Edelleen vien lakanat ulos heti, kun sää sen sallii. Rakastan puhtaiden, ulkona kuivuneiden lakanoiden tuoksua. Avioliittomme alkuaikoina (siis yli 30 vuotta sitten) taisin muutaman kerran mankeloida meidän lakanat. Ongelmaksi tuli niiden vetäminen. Mies oli reissuhommissa ja oli rättipoikki, kun tuli viikonloppuisin "käymään" kotona. Ei tullut mieleenkään vetää silloin lakanoita. Joten aloin silittää. Edelleen silitän kaikki lakanat. Se käy näppärästi TV:tä katsellessa. Usein sunnuntai-ilta on sopiva hetki silittämiseen (sen jälkeen, kun lopetin sunnuntai-iltojen tuntien vedot). Tai perjantai-ilta, silitykset, hyvä leffa ja lasi viiniä. Höh. Aika eri juttu kuin silloin - lapsuudessa.

Elämystä kerrakseen

Viime tiistaina olin "Luokkakokous" -elokuvan kutsuvierasensi-illassa ja sen jälkeen Solar Films´in 20-vuotis juhlissa Miehen kanssa.

Majoituimme hotelli Scandic Marskiin. Wau! Huoneessa oli uskomaton, asiakkaani järjestämä yllätys pöydällä. Kuohuviini odotti coolerissa, tarjoilulautasella ihania pikkuherkkuja. Kuin suoraan elokuvista! 

Ihan en voi sanoa, että elokuva olisi lempparini. Alapäähuumoria olisi voinut olla vähemmän. Mutta hulvatonta hulluttelua ja harmitonta hauskuutta se oli kyllä. Elokuva oli jotenkin hyväntahtoinen ja lopulta siitä jäi oikein hyvä fiilis. 

Elokuvan jälkeen siirryimme Apollo Live Clubiin n. 2000 muun vieraan kanssa. En olisi ikinä uskonut, että Suomessa on yökerho, jonne koko valtava väkimäärä voi mahtua! Ja siellähän oli kaikki - siis KAIKKI! Tuttujakin löytyi runsaasti, vaikka ensin tuntui, että eihän sellaisesta tungoksesta voi löytää ketään.

Hienot juhlat, loistavasti organisoitu kokonaisuus! Kaikki meni nappiin! Eniten nautin, kun ammatti-ihmiset osaavat asiansa ja hommat hoituvat juuri niin loistavasti kuin he ovat sen suunnitelleet hoituvankin.

Olipahan elämys!

Lauantai-illan herkku

Lauantai-iltana kokeilin tehdä itse sinisimpukoita. Toimii! Olen aina ajatellut, että ovat varmaan tosi vaikeita tehdä. Eikä mitä! Helppoa, nopeaa, kevyttä ja mikä parasta, olivat aivan yhtä hyviä kuin parhaissa ravintoloissa konsanaan. Suosittelen!