Eilen, keskiviikkona, aamu valkeni aurinkoisena ja täysin pilvettömänä. Keittelin aamupuuroa, Mies laittoi kahvin tulemaan ja pidimme FaceTime-treffit Tytär2:n kanssa. Uudessa-Seelannissa kaikki hyvin. Ihanaa tämä teknologia! On ihan eri asia nähdä lapsensa näytöllä, eläväisenä ja omana itsenään, kuin saada jokunen nopea viesti. Olo on taas rauhallinen ja luottavainen. Kyllä ne nuoret pärjää, ihan missä tahansa.
Puolilta päivin lähdimme lopulta hiihtämään. Mies toimii oppaana. Hän saa suunnitella reitit ja olla matkan johtajana. Minä seuraan perässä. Nyt oli vuorossa Kulmakurun lenkki, koska sää oli mitä parhain eikä tuulikaan haitannut. En ole koskaan ennen hiihtänyt tätä lenkkiä, joten sinne olikin mukava lähteä.
Reitti ja maisemat ovat taas aivan erilaiset kuin muualla. Osan aikaa hiihdimme Tolosjokea pitkin ja pysähdyimme pikaisesti Tolos-laavulle. Joimme mehut, juttelimme muiden laavulle pysähtyneiden kanssa ja jatkoimme matkaa. Siihen asti latu oli helppo, mutta nyt alkoi nousu.
Kipusimme ylemmäs ja ylemmäs. Lopulta kilometrejä ei ollut mitenkään hurjasta, Kulmakurulle päästessä ehkä n. 12 km, mutta joku onkin sanonut, että Saariselän kilometrit voi kertoa kahdella, tai ainakin puolellatoista, koska nousut ja laskut ovat sen verran rankkoja. Lopulta pääsimme näkemään Kulmakurun. Mahtava rotko - kuin 90 asteen repeämä tai haava - kesken kaiken.
Tällä reitillä ei olekaan mitään kahviloita, joten olimme varanneet eväät mukaan. Pysähdyimme päivätuvalle syömään eväsleivät ja grillaamaan makkarat.
Paluumatkalla pysähdyimme pikaisesti Laanihovissa (täällä) raakkumehulla eli variksenmarjamehulla. Paikalla oli bandi soittamassa ja monotanssit meneillään, joskin nyt kun ei ole high season, niin väkeä ei ollut niin kuin huippukautena. Tanssimaan olisi siis hyvin mahtunut, mutta nyt lähinnä houkutteli viimeinen pyrähdys mökille.
Mökille palattuamme, 31,5 km hiihdon jälkeen, äkkiä sauna päälle ja sen jälkeen Lumi-ravintolaan (täällä) syömään Jäämeren kuningasrapuja (täällä).
Illallisen jälkeen menimme vielä hetkeksi kuuntelemaan trubaduuria Panimoon (täällä). Päivän ulkoilut teki tehtävänsä. Oli jo pakko päästä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti