Arki alkoi

Ihanaa, että taas on arki! Nyt on kaikki tuntien vedotkin alkaneet ja elämässä on rytmi ja järjestys. Tuota lomailua ja reissuilua olikin jo ihan tarpeeksi - ja se näkyy ja tuntuu, vaa´assa ja vaatteissa...

Selkäni on leikkauksen jälkeen kivuton, mutta kyllä jotkut liikeradat ovat vielä mahdottomia eikä isoja pyöristyksiä, kiertoja ja nostamisia vieläkään uskalla tehdä. Ehkä ne lääkärit ei ihan ole tuulesta temmanneet sitä kuuden viikon sairaslomaa, vaikka aluksi niin epäilinkin. Sekin loma on nyt loppunut, joten pikkuhiljaa saa sentään houkutella selkää joka suuntaan.

Viime viikonloppuna olimme Miehen kanssa Mökillä risusavotassa. Mökki on kylmillään talven, mutta hommia tehdään sen aikaa, kun jaksetaan. Olipa ihanaa olla pakkasessa ja auringonpaisteessa, selvitellä Seija-myrskyn kaatamia puita ja poltaa risuja. Hommien jälkeen menimme Hiidenpirtille syömään. Onneksi se on vielä olemassa, vaikka ohikulkijat siirtyivät suureksi osaksi Hki-Turku moottoritielle. Aika rupunenhan koko rakennus on, mutta toimii kuitenkin ja koko ajan siellä näyttää väkeä käyvän (heidän savulohi-broccoli-pasta on vakioni ja oikein hyvää).

Tänään vanhemmillani oli rankka päivä: heidän vanha, rakas, koiransa oli lopetettava. Koiralta oli voimat loppu ja viimeiset kaksi viikkoa se oli vain nukkunut, lopettanut syömisen ja ulkonakin lysähti makuulle, kun ei jaksanut askeltakaan. Lääkäri teki nopean diagnoosin, että koiralla on todennäköisesti kasvain, joka on nyt kasvanut ja pahentunut ja koska koira on jo 15v. ei vaihtoehtoja enää ole. Näin olimme itsekin sen jo ajatelleet. Koiraa ei pidä kiusata yhtään enempää, vaikka päätös on ihmisille vaikea. Eutanasia tapahtui kauniisti, rauhallisesti ja kivuttomasti. Olimme Äidin kanssa koiran vieressä juttelemassa ja silittelemässä, kunnes se nukahti pois. Koko elämäni aikana vanhempani eivät ole olleet ilman koiraa. Saa nähdä miten se vaikuttaa heidän omaan terveyteensä.

Kaikki hyvin

Loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme Frankfurtista hotellihuoneen läheltä messualuetta, nukuimme hyvän yön ja aamulla lähdimme messuille. Edes jetlag ei vaivannut, kun kaikki aikataulut olivat niin sekaisin, että olimme molemmat nukkuneet kuin tukki.

Ensimmäinen tavarantoimittajamme, jonka tapasimme, hihkui riemusta Miehelle:" You are my idol!" Hänen mielestään oli loistavaa, että olimme tulleet messuille niin rentoina farkuissa ja lenkkareissa, että hän yrittää saada heidän firman väen pukeutumaan samalla lailla ensi vuoden messuille! Emme kertoneet syytä "rentoon" olemukseemme :D

Kierretyämme Frankfurtin messut, hyppäsimme junaan ja matkustimme Hannoveriin, jossa olemme neljä yötä. Nyt saa purettua matkalaukut ja vähän selvitettyä, että mitähän "rentoa" saisi näille messuille laitettu päälleen.

Matkustaminen on mukavaa? 2

Menimme Miamin kentälle hyvissä ajoin. Kone oli myöhässä. Myöhemmin kuulimme selityksen, että varsinainen kone oli ollut rikki ja vei aikaa, että tilalle saatiin toinen kone. Lento oli Barcelonaan ja sieltä lento Helsinkiin. Emme ehtineet Helsingin koneeseen. American Airlanes oli kuitenkin varannut jo uudet lennot kaikille, jotka myöhästyivät jatkolennoltaan. Eli, kun saavuimme Barcelonaan, saimme uudet liput: parin tunnin päästä lento Hampuriin, siellä muutaman tunnin odotus ja sitten lento Helsinkiin. Kotona olisimme puolen yön jälkeen. Eihän siinä muuten mitään, mutta meillä oli lähtö työmatkalle Saksaan heti aamusta. Eli meillä jäisi muutama tunti aikaa keskellä yötä käydä kotona, vaihtaa matkalaukun sisältö ja lähteä takaisin kentälle n. klo 5.00.

Menimme AA:n standille, jossa oli tehokas, osaava nainen selvittelemässä ongelmia. Ensin tarkistettiin, minne teen valituksen loman alussa eksyneestä matkalaukusta ja miten saan hyvityksen uusista vaatteista. Sain tarkat yhteystiedot.

Kyselimme, jospa onnistuisi, että emme lennäkään Hampurin kautta Helsinkiin, vaan saisimme lennot Frankfurtiin ja jäämme sinne yksi yö suunniteltua aikaisemmin. Viikon päästä maanantaina tulisimme Hampurin koneella kotiin, niin kuin olimme suunnitelleetkin. Lentojen peruutukset ja vaihdot onnistuivat, joten parin tunnin päästä lensimmekin suoraan Frankfurtiin, jonne muuten olisimme lentäneet vasta aamulla työn takia messuilemaan. Pienoinen ongelma oli, että meillä oli rantalomavaatteet eikä mitään varsinaisia työ-/edustusvaatteita... No, kun pääsimme Frankkuun, meillä oli kaksi tuntia aikaa ennen kuin kaupat menivät kiinni, joten vauhdilla taas shoppailemaan! Minun oli löydettävä kengät (mukana oli vain kesälenkkarit, urheilusandaalit ja varvastossut), siistit housut ja joku jakku tms. Mies lähti etsimään paitoja ja pikkutakkia. Kaikki löytyi, mutta sitten oli jo ostettava uusi, kabiiniin menevä matkalaukkukin, koska painoa alkoi olla yli sallitun.

Nyt sitten messuilemme farkuissa ja lenkkareissa ja ilallisille laitamme vähän siistimpää päälle.

Nautiskelua

Tänään oli koko reissun lämpimin päivä. Lähdimme heti aamupalan jälkeen kävelemään pitkin hiekkarantaa, joka jatkuu ja jatkuu. Kuljimme toista tuntia eteenpäin, pysähdyimme yhden hotellin terassille juomaan, seurailemaan rantaelämää, lukemaan ja vain nauttimaan olosta. Taivalsimme samaa reittiä takaisin. Reissu kävi kunnon treenistä, kun paljain jaloin pehmeässä hiekassa ja vedessä yrittää päästä reippaasti eteenpäin.

Lounaan ja suihkun jälkeen lähdimme vielä vähän shoppailemaan. Illalla alkoi taas sää viilentyä ja huomiselle luvataankin jo aika kylmää keliä. Pohjoisessa on kovia lumimyräköitä ja pakkasia, tänne etelään ne tulevat vesisateena, tuulena ja selvästi viileämpänä säänä.

Alkaa reissu lähentyä loppuaan. Huomenna ajelemme Miamiin ja kone lähtee kuuden maissa illalla.

Tartu hetkeen

Eilen päivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, vaikka edellinen päivä oli ollut melkoisen viileä, pilvinen ja sadekuurojakin tuli muutaman kerran. Tutkailimme vaihtoehtoja ja tajusimme, että Everglades on niin lähellä Fort Lauderdalea, että jäämmekin vielä kahdeksi viimeiseksi yöksi tänne ja ajamme vain edes takaisin Evergladesille.

Se oli mielenkiintoinen paikka. Kävimme airboat-retkellä suoalueella, jossa näimme krokotiileja ja monenlaisia paikallisia lintuja. Retkellä kuulimme tarinoita alueen luonnosta ja eläimistä. Retken jälkeen kävimme pienessä, muutaman eläimen tarhassa, joskin eläimet omassa ympäristössään ja vapaana, ovat kiehtovampaa nähtävää. Eläintarhaa kiertäessämme alkoi raju sade, joka kasteli läpimäräksi. Ajelimme takaisin Fort Lauderdaleen syömään. Syötyämme keksittiin, että jos nyt lähdetään heti ajamaan, niin ehdimme vielä sinne Lantanan Suomi Talolle kesäteatteria katsomaan! (Se olikin siis Lantanassa eikä Lake Worthissä, niin kuin ensin luulin.) Ampaisimme matkaan, vaikka vähän tuntui hölmöltä, että lähdetäänkö me nyt todella katsomaan suomalaista teatteria Floridassa? Sinne kuitenkin mentiin ja saatiin vielä liputkin, vaikka paikka oli aivan täynnä: reippaasti yli 300 katsojaa! Musikaali oli oikein hyvä ja varsinkin näyttelijät olivat loistavia. Parasta kuitenkin oli tunnelma. Oli ihanaa seurata suomalaisia, joilla oli mahtava yhteishenki. Vapaaehtoistyötä oli tehty urakalla, harmaahapsiset mummelit olivat leiponeet korvapuusteja, ihmiset tapasivat tuttujaan ja nauttivat yhdessäolosta. Oma olo oli kyllä hieman nolo, kun muut olivat siististi pukeutuneita ja me tulimme shortseissa ja kertaalleen läpeensä kastuneina ja kuivuneina ja vähän reissussa rähjääntyneen näköisinä. No, onneksi kukaan ei tuntenut.

Matka jatkuu

North Palm Beach on tosi viihtyisä, normaali paikka. Hyvät mahdollisuudet kävellä ja pyöräillä, shoppailla ja golfata. Kuitenkin se on jotenkin sopivan kokoinen ja viihtyisä. Talo, jossa suomalainen ystävämme asuu Floridassa ollessaan, on valtava, aika ruma -70 luvulla rakennettu kerrostalo. Takapihalla on iso uima-allas, oma laituri merelle johtavan kanavan rannalla, grillauspaikka, kuntosali ym. yhteisiä tiloja. Asukkaat järjestävät kortinpeluuiltoja ja bingoiltoja. Kyselevät toisiltaan, jos joku haluaa lähteä mukaan golfaamaan tai mennään porukalla illalliselle. Ihmiset juttelevat ja tutustuvat. Samanlaista yhteisöllisyyttä en ole muualla tavannut.

Nyt sää oli sateinen ja viileä, joten päätimme, että on hyvä päivä lähteä autoilemaan. Ajelimme taas etelää kohti ja koska emme ole käyneet Lake Worthissä, ajelimme sen läpi. Kesken kaiken silmiin osui Finlandia Boulevard! Ja tien vieressä oli rakennus, jonka seinässä oli Finland House, Suomi Talo. Ajoimme pihalle ja kävelimme sisään. Juhlasalissa oli selvästi jotkut harjoitukset ja siellä alkoi soida musiikki: Eino Grön seisoi estradilla laulamassa, vieressään Ilkka Koivula ja ympärillä muita esiintyjiä! Juttelimme aulassa olevien ihmisten kanssa ja he kertoivat, että huomenna olisi Suomen Kesäteatterin esitys:  "On Kesäyö", musikaali Topi Sorsakosken elämästä. Koko kesäteatteriseurue oli saapunut American Finnish Nordic Club - Floridan Pohjalaisseuran Suomi Taloon esiintymään. Toivottivat kovasti tervetulleiksi esitystä katsomaan. Olisi tosi hauskaa mennä, mutta silloin emme ehdi Evergladesille. Täytyypä katsoa, minkälaisia kelejä on luvassa.

Hotelli löytyi taas Fort Lauderdalesta, koska halusimme mennä käymään Floridan toiseksi suurimmassa nähtävyydessä Disney Worldin jälkeen: Sawgrass Mills -kauppakeskuksessa. No, se tuli nähtyä.. Ei ole meitä varten. Edullista kyllä oli, kun lähes kaikki oli -50% ja pari t-paitaa tuli ostettua.  North Palm Beachissä oleva Garden's Mall on paljon parempi; sopivan kokoinen, siisti ja laadukas.

Matkalaukku tuli

No nyt tuli matkalaukku! Eikä ollut kuin viisi päivää kateissa. Se oli tehnyt elämänsä tourneen ympäri USA:ta. Oli kuulemma käynyt Dallasissakin tässä välissä. Seuraava homma onkin sitten saada lentoyhtiöltä hyvitystä uusista vaatteista. Vähän harnittaa, että en ostanut uusia kenkiä tähän samaan syssyyn. Netin mukaan lentoyhtiöt voivat korvata reiluun 1000 euroon asti tarpeellisia vaatteita ja hygieniatuotteita. En tainnut ostaa puoliakaan tuosta, vaikka ostinkin muutamia hyvälaatuisia merkkivaatteita, mutta lähes kaikki olivat puoleen hintaan. Matkan hankaloitumisesta ei korvata mitään.

Työmatkalle mennessä pakkaan yleensä käsilaukkuun kevyet vaihtovaatteet mukaan, juuri näitä tilanteita varten, mutta nyt rennolle lomalle lähtiessä en ottanutkaan mitään mukaan. Tai otin kyllä nytkin meikkejä ym. matkapakkauksissa ja jouluylläri kirjani (sen n. 1300 sivuisen), joten mitään korvaamatonta ei puuttunut.

Tuli samalla opittua, että lomareissulle ei todellakaan tarvita paljon tavaraa mukaan! Nyt katselen ihmeissäni, että mitä luulin tekeväni kaikilla mukaan pakkaamillani vaatteilla. Ja silti olin mielestäni ottanut mukaan tosi vähän (matkalaukku painoi tullessa n. 13kg ja laukun koko toinen puoli oli tyhjä).

Uusi Vuosi

Eilen, uuden vuoden aattona, ajelimme hissukseen North Palm Beachille. Ajelimme itärannikkoa pohjoiseen, pitkin A1A tietä. Tie on hidas, mutta matkalla näkee ihania maisemia, kauniita ja upeita taloja, överi öky huvijahteja, pikkukaupunkeja ja monen moista mukavaa. Ja meillähän ei ole kiire! Perillä tapasimme ystävämme ja pääsimme majoittumaan hänen veljensä asuntoon, joka on samassa kerrostalossa kuin heidän asuntonsa.

Illalla lähdimme porukalla syömään: ystävämme ja hänen tyttärensä, tyttären pari paikallista kaveria (samasta talosta) sekä suomalainen isä ja poika, jotka myös asuvat samassa talossa. Tytöt tiesivät loistavan ruokapaikan Jupiterissa (läheinen kaupunki), olimme kuin viidakossa ja siinä veden äärellä saattoi hyvin kuvitella alligaatorin molskahduksen. Olo oli kuin Selviytyjien kulisseissa. Nuoriso jatkoi matkaa omiin juhliinsa ja me lähdimme ystävämme kanssa The Rum Bariin, joka on kävelymatkan päässä majapaikastamme. Siellä olimme viime vuonnakin ja se on tosi viihtyisä paikka: kuivalle maalle rakennettu hiekkaranta, nuotiotulia, joiden ympärillä voi istuskella ja piknikpöytiä ja penkkejä ympäriinsä. Siellä oli hyvä päivittää kuulumisia ja ottaa uusi vuosi vastaan.