Olimme Miehen kanssa taas Kairossa marraskuun ensimmäisellä viikolla. Olimme järjestäneet matkamme juuri tähän, koska nyt vihdoin "poikamme Ahmed" (josta kerron edellisessä Egypti-postauksessani:
Minun Egyptini 3) oli menossa naimisiin.
Lähdimme Helsingistä sunnuntai-iltapäivänä Istanbulin kautta Kairoon. Jo lähtiessä kone oli myöhässä ja niinpä myöhästyimme myös jatkolennolta. Kyllähän me lopulta perille pääsimme, mutta kun alkujaan meidän piti olla perillä Kairon kentällä n. klo 20.30, olimme siellä n. klo 03.00. Hotellihuoneeseen pääsimme lopulta viiden maissa aamulla ja seuraavana päivänä sitten virkeänä töihin.
Maanantaina Ahmed oli meidän ja asiakkaamme kanssa töissä. Hän säteili ja oli onnellinen. Kaikki kävivät jo etukäteen onnittelemassa häntä keskiviikkona olevien häiden johdosta. Inshallah. ("Herran haltuun"/"God Willing" - sanotaan aina, kaiken perään, kun puhutaan tulevasta, vaikka vain seuraavasta päivästä tai hetken päästä tapahtuvasta).
Tiistaina teimme töitä muualla. Tiistain ja keskiviikon välisenä aamuna klo 04.16 tuli WhatsApp-viesti: Sorry to inform you but the wedding has been postponed until further notice. Siis mitä?! Häät peruttu? Onkohan tää jotain pilaa? Päätimme odottaa, jospa tulee jotain selitystä. Ehkä me ei vaan nyt ymmärretä jotain.
Aamulla Mies soitti parille paikalliselle, joiden tiesimme myös tulevan häihin. He eivät olleet saaneet mitään peruutusviestiä. Siis mitä ihmettä? Jossain vaiheessa Ahmed-poika vastasi puhelimeen. Hän oli itkuinen ja shokissa ja kertoi, että viesti pitää paikkansa. Muuta selitystä emme saaneet.
Lopulta "veljeni Ahmed" soitti, että hän on tulossa hotellille tapaamaan meitä. Mies oli vielä töissä, mutta minä olin hotellilla, kun tarkoitus oli ollut, että voin rauhassa valmistautua häihin. Ahmed-veli oli lopulta kolme tuntia kanssani kahvilla. Hän oli aivan järkyttynyt tapahtumien kulusta. Ahmed-veli oli vihdoin saanut juteltua Ahmed-pojan kanssa. Selitys oli, että nuoren parin perheet olivat pitäneet palaveria vielä tiistai-iltana, jotain ristiriitoja oli ilmennyt ja puolilta öin perheet olivat päättäneet, että häitä ei tule.
Edes Ahmed-veli ei voinut käsittää, miten tämä on mahdollista. Hänkin kauhisteli, että jo pelkästään rahaa on mennyt valtavat määrät, kun kyseessä oli parin sadan hengen juhlat, hotellin ballroom varattuna ja koristeltuna, ruuat valmiina, häämatka odottamassa... Tapana on myös, että sulhanen hankkii nuorelle parille uuden asunnon ja sisustaa sen niin, että kaikki on valmiina, kun pariskunta saapuu häämatkalta suoraan uuteen kotiinsa. Vielä maanantaina sulhanen hehkutti meille, miten on ollut kiirettä saada asunto valmiiksi, mutta nyt se on viimeistä silausta vaille valmis.
Ilmeisesti häävieraille ei edes ryhdytty laittamaan mitään yleistä viestiä, vaan suurin osa saapui paikan päälle vain todetakseen, että hääpari ei todellakaan tule paikalle.
Vaikea käsittää, mitä oli tapahtunut. Kaikki olimme äärimmäisen surullisia ja ymmällään.
Perjantain lähdimme kotiin. Onneksi paluumatka sujui kommelluksitta, vaikka Putin oli juuri ilmoittanut venäläisten matkustajien pois siirtämisistä Siinailla tapahtuneen lento-onnettomuuden vuoksi. Ehkä heitä ryhdyttiin kuljettamaan busseilla Kairoon ja sieltä lentäen eteenpäin, kun Kairosta lähtevät lennot eivät lennä Siinain yli. En tiedä, miten veäläisten kuljetukset todellisuudessa tapahtuivat, mutta ainakin me pääsimme ajallaan kotiin.
Kotona katselin Facebook-päivityksiä ja huomasin, että Ahmed-pojan morsian oli lisäillyt päivityksiä oikein urakalla: vitsejä, hupi-videoita, omia kuvia... Vähän tuli mieleen, että ainakaan nämä päivitykset eivät olleet surun murtaman morsiammen päivityksiä... Olisiko kuitenkin ollut niin, että morsian oli jänistänyt viime metreillä? Pariskunta oli kuitenkin jo asunut yhdessä, mutta neljä kuukautta ennen häitä morsian muutti takaisin vanhempiensa luo; hän alkoi järjestellä häitä ja sulhanen uutta kotia ja häämatkaa ym. Tajusimme myös, että heillä on myös aikamoinen ikäero: sulhanen täytti juuri 40 ja luulen, että morsian on nippa nappa 30, voi jopa olla hieman alle. Vaikka sulhanen näytää parikymppiseltä pikkupojalta, tuossa kulttuurissa on kuitenkin aika suuret odotukset jälkikasvusta. Morsiammelle on voinut tulla pakokauhu kaikesta tulevasta, varsinkin kun on taas hetken saanut olla sinkkuna vanhempiensa luon. Omia arvailujamme kaikki, kun yritämme ymmärtää, mitä oikein tapahtui.
Viime viikolla Mies soitteli työasioissa ja siellähän meidän Ahmed-poika oli töissä! Kertoi, että asiat on sovittu ja häät on luultavasti vielä ennen vuoden vaihdetta. Inshallah.
