Jouluroinaa

Kaivoin vintiltä alas kaikki mahdolliset joulukoristeet: 13 laatikkoa ja nyssäkkää + irtonaisina, omissa laatikoissaan olevat joulukyntteliköt. Ehkä riittää... Nyt alkoi taas turhan roinan selvittely!

Olen lajitellut nyt roskiin risat, kierrätyskeskukseen turhat, lasten omatekemät visusti säilöön ja isoäidin vanhat vielä visummin talteen. Aikaa kyllä saa kulumaan, kun jokaista tavaraa pyörittelee käsissään ja muistoja tulvii mieleen. Eihän sellaisia voi mitenkään laittaa pois!

Isoäitini vanhoja koristeita löytyy jopa 1940-luvulta asti. Osittain murentuneita ja linttaantuneita, mutta niitä ei raaski pois pistää.

Alla olevan posliinikylän ostimme vuosikausia sitten USA:sta. Se rakennetaan joka vuosi omalle paikalleen. Moni muu asia joulussa saattaakin muuttua, mutta tästä tunnelmallisesta kylästä alkaa joulun satumainen aika.

Saariselkä



Terveiset lumen ja pakkasen keskeltä, Saariselältä! Oli kuin olisi siirtynyt satumaailmaan. Hiihtokausikin pääsi hyvin alkuun: ensimmäisen päivän kokeilulenkki 10 km ja toisena päivänä 26 km. Selkäni kesti hiihdot hyvin, kipuili vasta illalla, kun lihakset jäähtyivät, joten se oli sen ajan murhe. Liike itsessään tekee niin hyvää, että saattoi rauhassa nauttia hiihtämisestä, upeista maisemista, hyvästä luistosta ja pidosta, loistavasta säästä. Pakkasta oli päivisin n. -8C, joskin yöllä kiristyi yli kahdenkymmenen.

 

Väkeä oli paljon, koska samaan aikaan oli Kaamos Jazzit. Emme olleet etukäteen varanneet lippuja mihinkään konsertti-illalliseen, joten emme päässeet nauttimaan musiikista, koska kaikki paikat oli loppuunmyyty. Hienoa, että tulijoita on!

 

Alla olevat kuvat on otettu puolenpäivän maissa. N. viikon päästä aurinko ei enää nouse horisontin yläpuolelle vähään aikaan. Ei tämä pohjoisen kaamos kovin masentavaa ole, pimeämpää on meillä eteläisessä Suomessa, kun ei ole lunta ja vettä sataa alvariinsa. Joskin ei se keli täällä etelässäkään ihan kurja ole tällä hetkellä, tänään: aurinko paistaa ja on kuivaa. Vielä, kun saisi lunta tännekin.

 

 

Kaupunkilaisia ja maalaisia

Sain tiedon selkäleikkauksen ajankohdasta: 4.12. Sepäs olikin oikein hyvä aika! Tietysti nyt on vielä odoteltava ja pärjättävä kipuilujen kanssa, mutta eiköhän se tästä. Helpottaa kuitenkin töiden organisointia, kun leikkaus on lähempänä joulua: lopetan kaikkien tuntien vedot tuohon päivään. Tuntien ohjaukset voin taas aloittaa ensi vuoden puolella.

Kun leikkaus siirtyi vähän myöhäisemmäksi kuin aluksi odotin, niin monta muutakin asiaa kalenterissa pääsee toteutuman. Viikonloppuna meillä oli parikin tapahtumaa Helsingissä ja nyt pääsimme osallistumaan molempiin.

Perjantaina olimme Suomen Tennisliiton järjestämässä gaalassa, joka keräsi samalla rahaa nuorten tenniksen pelaajien sponsorointiin. Olimme mukana ystävämme kutsusta, kymmenen hengen porukassa. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja päästä mukaan juhlavaan tilaisuuteen.

Lauantaiksi olimme saaneet kutsun erään yrittäjäkolleegamme kotiin iltaa viettämään. Perheessä on pienet lapset ja kun menimme etsimään tuliaisia 4 ja 6 vuotialle, innostuin itsekin lasten osastolla! Olipas siellä kaikkea kivaa! Olimme kuitenkin kyselleet ehdotuksia, koska omat arviomme nykylasten toiveista voisi mennä aivan pieleen. No, eivät ne lapset niin paljon ole muuttuneet vaikka käyttävätkin iPadejä kuin ammattilaiset: tytölle tiara ja pojalle taskulamppu :)  Itsekin hieman shoppailimme: löysimme "lumenluontikengät". Niitähän me täällä maalla tarvitsemme ennemmin kuin mitään hienouksia. Nyt eivät varpaat palele eikä kastu!

Sunnuntai-iltana tuli vielä Tytär1+Vävy meille kotiin. Olivat palanneet Hong Kongista ja reissu oli ollut oikein onnistunut. Tytär1 ihmetteli, että ihan oikeasti, kun meille tulee, niin tulee tosi maalaiseen pikkukaupunkiin. Täällähän ihmiset saattavat mennä vaikka kumisaappaissa kauppaan! No juu! Niinhän sitä itsekin menen, saappaissa ja tuulipuvussa tai jumppavaatteissa...
Myrskyn kourissa menivät sähkötkin, mutta eipä se näin maalla kovasti haitannut: kynttilät päälle valoa tuomaan, puuhellaan tuli ja ruokaa laittamaan. Ja kun kaikki oli valmista, niin tulihan ne sähkötkin takaisin.

Puheripulia

Mies palasi viime yönä työmatkalta Prahasta. Hän lähti torstai-aamuna aikaisin ja palasi lauantai-yönä. Eli oli poissa kaksi yötä ja kolme päivää.

Tänä aamuna keittelin isänpäivän aamukahvia, tein valmiita voileipiä ja laitoin kynttilöitä päälle. Kun Mies lopulta heräsi, aloin kertoa kaikkia maailman asioita, joita näiden muutamien päivien aikana olikaan tapahtunut. Mies yritti lukea lehteä, hän lähti katsomaan TV:stä golfia, kurkkasi välillä nettiä ja minä puhuin - koko ajan. Huomasin itsekin, et nyt mulla taitaa olla oikea puheripuli! Mies ei ollut uskaltanut sitä ääneen sanoa, mutta kun itse sen kerran sanoin, niin hän huokaili naureskellen, että no niin taitaa..

Ennen oli aina lapset kotona ja pulputin heille kaiken, nyt sitten saa Mies osansa, kun kerran on taas ollut reissussa ja itse olen ollut yksin kotona. Töissähän olen vallan asiakkaiden kanssa, mutta se ei ole sama asia.

Maailmanmatkailijoita

Tytär2 on kohta ollut puoli vuotta Saksassa työharjoittelussa. Samalla on kertynyt lomapäiviä, jotka hän päätti käyttää hyväkseen nyt. Siispä matkaan! Hän lähti ystävänsä kanssa Senegaliin ja Gambiaan... Just juu. Viestiä tuli, että hyvin olivat päässeet perille, joskin ainakin Dakarissa oli vedet poikki.

Seuraava viesti tuli Toubakoutasta, keskeltä ei mitään. Olivat matkanneet viisi tuntia kuoppaisia teitä pitkin pikkubussilla, joka jätti heidät kylän kohdalle tien varteen. Paikalliset pojat olivat sitten kuljettaneet heidät moto-takseilla perille majapaikkaan. Olivat seuraavana päivänä lähdössä veneilemään ja tutkimaan lähisaaria ja sen jälkeen lähtevät seikkailemaan jotenkin Gambian puolelle. Oih.. Nyt on äipän pidettävä pää kylmänä ja nautittava, että näin se maailmanmatkaajanuoriso reissaa ja kyllähän he itsestään huolen pitävät ja kaksi blondia on aivan turvassa, kun ovat tottuneita reissaajia...

Tytär1+Vävy olivat myös säästelleet lomapäiviä syksyyn ja lähtivät nyt 1-vuotis hääpäiväänsä juhlistamaan Hong Kongiin. No siellä olen itsekin ollut useamman kerran töiden takia ja se on sentään turvallinen paikka. Paljon on nähtävää ja erityisesti sikäläinen ruoka on herkullista. Koskaan ei tiedä mitä syö, mutta hyvältä maistuu!

Varsinaisesti olemme olleet Miehen kanssa Kiinan puolella Guangzhoussa, Kantonin messuilla ja menneet pariksi päiväksi Hong Kongiin lomalle. Kulttuuriero Kiinan ja Hong Kongin välillä on huima. Guangzhoussa lähes kukaan ei puhu englantia - ei edes kansainvälisissä hotelleissa. Toisaalta, miksi puhuisi, kiinaa puhuu maailmassa niin moni, että muut kielet jäävät kyllä sen varjoon. Kantonin alueen ruoka on kuitenkin ehkä kaikkein parhainta mitä olen missään saanut. Siellä käymme aina eräässä pikkuruisessa "ravintolassa". Pikkukadulle, valtavien pilvenpiirtäjien juureen, on nostettu muutamia tuoleja ja pöytiä, sisällä on ehkä pari pöytää. Pihalla vilahtaa rottia, hygieniapassista ei ehkä ole ollut viime aikoina puhetta.. Silti: ikinä ei ole saatu minkäänlaista vatsatautia tai ruokamyrkytystä vaikka on syöty mitä ja missä vain.

Pelottavinta on ollut Guangzhoun taksit. Siellä on jyllänyt paikallinen rikollisyhteisö, joka on viime kuuleman mukaan saatu nyt vähän rauhoittumaan. Meillekin on käynyt monta pelottavaa tilannetta. Kerran esim. istuimme hotellin pihalla taksiin ja Mies alkoi neuvotella hinnasta. Kun ei päästy yhteisymmärrykseen ja aioimme nousta ulos autosta, niin kuski nappasi ovet lukkoon ja kaahasi pois hotellin pihalta ja mehän olimme edelleen kyydissä. Sillä kertaa kuski vei meidät oikeaan paikkaan ja me maksoimme sen mitä olimme aikoneetkin. Toisen suomalaispariskunnan taksi vei syrjäseudulle eikä suostunut viemään takaisin ennen kuin olivat maksaneet pyydetyn ylihinnan.

Ihana syksy

Perjantaina oli firmamme pikkujoulut Kisakalliossa. Ensin frisbeegolfia, sen jälkeen saunomista ja aivan loistavaa ruokaa. Mukavien ihmisten kanssa on ilo tehdä töitä ja viettää vapaa-aikaa.

Lauantain sateessa kiersin Äidin kanssa hautausmailla viemässä kynttilöitä ja havuja haudoille. Mukava perinne tämäkin. Paljon tuttuja oli liikkeellä. Illan hämärtyessä kynttilämeri loi tunnelmaa ja rauhaa.

Ostin kotiinkin syksyisiä krysanteemeja väriä tuomaan, sytyttelin kynttilöitä ympäriinsä, sisälle ja ulos.

Nautin niin kovasti erilaisista vuodenajoista!