Olipa rentouttava viikonloppu!
Torstai-iltana en osannut tehdä yhtään mitään. Olin jotenkin väärässä paikassa väärään aikaan. Tuntui, kuin sielu olisi ollut Kairossa ja keho kuitenkin omassa kotona. Outo tunne.
Perjantaina kävin omalla salillani hommissa ja tein samalla oman treenin. Kiertelin kaupungilla hoitelemassa monta pikkuasiaa pois päiväjärjestyksestä. Ja olin vanhemmillani ilman mitään kiirettä. Kävin ostamassa kahviherkuksi baklavaa. Kun kerran en itse päässytkään Egyptiin, niin maisteltiin vanhempieni kanssa Egyptin makuja heillä. Tykkäsivät kovasti. Joskin olin heillä selvästi jo ihan tarpeeksi kauan, kun alkoivat jo vähän vihjailemaan, että olikos sulla kotona jotain hommia...
Illalla otin lasin viiniä, lueskelin ja kuuntelin musiikkia, ilman minkäänlaista kiirettä.
Lauantai aukeni harmaana ja tuhnuisena päivänä. Loistavaa! Uppouduin koko päiväksi raivaamaan Pojan huonetta. Suurin osa tavaroista oli omiani, kun sinne on vain tungettu kaikki mahdollinen pois tieltä. Nyt päätin, että hoidan homman loppuun. Jakelin tavaroita kaikkien sääntöjen mukaan: roskiin, kierrätykseen, muualla säilytettäviin ja tässä tilassa säilytettäviin. Sain järkyttävän paljon aikaiseksi! Johan alkoi tapahtua! Sain koko huoneen uuteen uskoon. Siitä tuli itselleni loistava työhuone.
Sunnuntain Tytär1+Vävy tulivat lounaalle. Tytär1 on raskaana ja laskettu aika on huhtikuun lopussa. On se ihanaa. Hänellä oli kaksi keskenmenoa ennen tätä. Olemme olleet varovaisen toiveikkaita eikä oikein ole uskallettu nauttia tilanteesta, mutta nyt koko odotusaika on mennyt hyvin ja kaikki on ollut tähän mennessä kunnossa. Ihanaa seurata vatsan kasvua. Illemmalla nuoret menivät vielä vanhemmilleni ja soittelivat jälkeenpäin, että Äitikin oli tällä kertaa jotenkin oikein skarppi ja Isä vitsaili ja oli hyvällä tuulella.
Vielä maanantainakin rento olo jatkui, kun käytin rakkaan Naapurini antaman joululahjan. Intialainen päähieronta. Olen kerran käynyt sellaisessa, joskus vuosia sitten. Nyt tuntui uskomattomalta, kun se loppui, niin ensimmäinen asia, jonka tajusin oli, että koko hieronnan ajan pääni oli täysin tyhjä! Usein juuri siksi en saa nukuttua, kun korvien väli ei kertakaikkiaan rauhoitu ollenkaan. Ajatukset vain lentelevät. Nyt oli tyhjä pää. Sepä vasta rentoutti!
Illalla olin vetämässä tunteja ja tuntui kuin olisin ollut pitkälläkin lomalla :)
tiistai 24. helmikuuta 2015
torstai 19. helmikuuta 2015
Ylläri viikonloppu
Taas tuli suunnitelmiin muutoksia.
Mies lähti Kairoon alkuviikosta ja minä olin lähdössä tänään perässä. Molempien oli tarkoitus tulla sunnuntaina takaisin. Kun matkanteko kestää kotiovelta hotellille yleensä lyhimmillään 12 tuntia, niin perillä ehdin olla tasan kaksi kokonaista päivää.
Tänä aamuna pakkasin tavarat kasaan ja lähdin lentokentälle. Olin menossa Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta. Lähtöselvityksen jono eteni kovin hitaasti ja selvästi oli jotain ongelmaa jossain.
Päästyäni tiskille, virkailija kertoi, että Turkin eilisen lumimyräkän vuoksi Istanbulin lentokenttä oli eilen suljettuna ja se vaikuttaa vielä tänäänkin. Kaikki Kairoon menijät on siirretty KLM:n lennoille, Amsterdamin kautta. Siispä Turkish Airlinesin lippupisteelle tarkistamaan uusia lentojani.
No juu, Helsinki-Amsterdam lento on ajallaan, parin tunnin päästä. Amsterdamissa neljän tunnin odotus. Eli olisin joskus keskellä yötä Kairossa. Toinen vaihtoehto olisi, että jään Istanbuliin yöksi ja jatkan seuraavana päivänä. No ei, kun muutenkin on niin vähän aikaa...
Kolmas vaihtoehto on, että perutaan kaikki lennot ja he antavat rahat takaisin. Mielestäni se oli ainoa järkevä vaihtoehto. Soitin äkkiä Miehelle, mitä mieltä hän on ja onko väliä, jos en tulekaan. Kaikki kunnossa siellä päässä, ei kannata tulla.
Siispä tiedot virkailijalle ja iso kiitos hyvin hoidetusta organisoinnista, vaikka vika ei mitenkään ollut heidän, vaan täysin force majeure -tilanne.
Lopputuloksena siis ylläri: täysin vapaa viikonloppu! Ihan kesken kaiken :D
Mies lähti Kairoon alkuviikosta ja minä olin lähdössä tänään perässä. Molempien oli tarkoitus tulla sunnuntaina takaisin. Kun matkanteko kestää kotiovelta hotellille yleensä lyhimmillään 12 tuntia, niin perillä ehdin olla tasan kaksi kokonaista päivää.
Tänä aamuna pakkasin tavarat kasaan ja lähdin lentokentälle. Olin menossa Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta. Lähtöselvityksen jono eteni kovin hitaasti ja selvästi oli jotain ongelmaa jossain.
Päästyäni tiskille, virkailija kertoi, että Turkin eilisen lumimyräkän vuoksi Istanbulin lentokenttä oli eilen suljettuna ja se vaikuttaa vielä tänäänkin. Kaikki Kairoon menijät on siirretty KLM:n lennoille, Amsterdamin kautta. Siispä Turkish Airlinesin lippupisteelle tarkistamaan uusia lentojani.
No juu, Helsinki-Amsterdam lento on ajallaan, parin tunnin päästä. Amsterdamissa neljän tunnin odotus. Eli olisin joskus keskellä yötä Kairossa. Toinen vaihtoehto olisi, että jään Istanbuliin yöksi ja jatkan seuraavana päivänä. No ei, kun muutenkin on niin vähän aikaa...
Kolmas vaihtoehto on, että perutaan kaikki lennot ja he antavat rahat takaisin. Mielestäni se oli ainoa järkevä vaihtoehto. Soitin äkkiä Miehelle, mitä mieltä hän on ja onko väliä, jos en tulekaan. Kaikki kunnossa siellä päässä, ei kannata tulla.
Siispä tiedot virkailijalle ja iso kiitos hyvin hoidetusta organisoinnista, vaikka vika ei mitenkään ollut heidän, vaan täysin force majeure -tilanne.
Lopputuloksena siis ylläri: täysin vapaa viikonloppu! Ihan kesken kaiken :D
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Nurkan takana kevät
Taas alkoi omenapuiden leikkuuoperaatio! Sunnuntaina oli upea auringon paiste ja ihan mahtava hankikanto. Lintujen liverrystä ja kevättä ilmassa :)
perjantai 13. helmikuuta 2015
Kiitollinen avusta
Isä on nyt käynyt viiden kerran sarjan palliatiivisessä sädehoidossa. Hän joutui käymään taksilla, mutta se sujui ongelmitta. Uuden taksi-systeemin vuoksi joka kerta oli eri taksi, mutta jokainen kuski oli ollut mukava, auttavainen, osasi hommansa - ja enemmänkin.
Varasin taksit Kela-keskuksesta. Keskuksen palvelu oli todella ystävällistä ja auttavaista. Sovittiin, että Isällä on mukana pyörätuoli (lainattiin terveyskeskuksen lainaamosta) ja häntä pitää auttaa perillä. Jokainen kuski vei Isän oikeaan kerrokseen, auttoi ilmoittautumaan ja vei oikean oven lähelle. Ja samasta paikasta noutivat takaisin. Voi, mikä valtava apu!
Isän vointi on ollut ihan hyvä, syövän vuoksi hänellä ei ole ollut kipuja. Etukäteen meille kerrottiin, että hoidosta tulevat jälkioireet saattavat tulla parin viikon päästä.
Kotisairaanhoidosta sairaanhoitaja kävi vanhemmillani tuomassa Äidin lääkkeet, kuten aina joka toinen viikko. Satuin soittamaan Äidille juuri, kun hoitaja oli paikalla ja juttelin myös hänen kanssaan. Sovimme palaverin vanhemmillen. Hän oli myös sitä mieltä, että vanhempani tarvitsevat nyt lisää apua. Olen yrittänyt puhua siitä heille, mutta se aiheuttaa vain riitaa, kun he eivät suostu edes keskustelemaan moisesta asiasta kanssani.
Sairaanhoitaja selvitti vanhemmilleni, että nyt asia on niin, että jos he haluavat olla kotona, he tarvitsevat lisäapua. Alkuun sovittiin, että heillä alkaa nyt käydä hoitaja kerran viikossa ja auttaa heidät pesulle. Molemmat suostuivat siihen!
Torstaina kaksi hoitajaa oli käyttänyt molemmat vanhempani suihkussa, oli leikattu kynnet ja iho rasvattu, Äidille olisi laitettu paplaritkin päähän, jos niitä vain olisi löydetty. Kaiken sen jälkeen nuori, tosi kaunis tyttö (Äidin kuvaus) laittoi heille vielä kahvitkin tulemaan. Hoitajat eivät kahvia ehtineet juoda, mutta vanhukset sai "sauna"-kahvit suihkuttelun jälkeen. Olivat tyytyväisiä ja onnellisia!
Olen niin kiitollinen kaikesta avusta.
Varasin taksit Kela-keskuksesta. Keskuksen palvelu oli todella ystävällistä ja auttavaista. Sovittiin, että Isällä on mukana pyörätuoli (lainattiin terveyskeskuksen lainaamosta) ja häntä pitää auttaa perillä. Jokainen kuski vei Isän oikeaan kerrokseen, auttoi ilmoittautumaan ja vei oikean oven lähelle. Ja samasta paikasta noutivat takaisin. Voi, mikä valtava apu!
Isän vointi on ollut ihan hyvä, syövän vuoksi hänellä ei ole ollut kipuja. Etukäteen meille kerrottiin, että hoidosta tulevat jälkioireet saattavat tulla parin viikon päästä.
Kotisairaanhoidosta sairaanhoitaja kävi vanhemmillani tuomassa Äidin lääkkeet, kuten aina joka toinen viikko. Satuin soittamaan Äidille juuri, kun hoitaja oli paikalla ja juttelin myös hänen kanssaan. Sovimme palaverin vanhemmillen. Hän oli myös sitä mieltä, että vanhempani tarvitsevat nyt lisää apua. Olen yrittänyt puhua siitä heille, mutta se aiheuttaa vain riitaa, kun he eivät suostu edes keskustelemaan moisesta asiasta kanssani.
Sairaanhoitaja selvitti vanhemmilleni, että nyt asia on niin, että jos he haluavat olla kotona, he tarvitsevat lisäapua. Alkuun sovittiin, että heillä alkaa nyt käydä hoitaja kerran viikossa ja auttaa heidät pesulle. Molemmat suostuivat siihen!
Torstaina kaksi hoitajaa oli käyttänyt molemmat vanhempani suihkussa, oli leikattu kynnet ja iho rasvattu, Äidille olisi laitettu paplaritkin päähän, jos niitä vain olisi löydetty. Kaiken sen jälkeen nuori, tosi kaunis tyttö (Äidin kuvaus) laittoi heille vielä kahvitkin tulemaan. Hoitajat eivät kahvia ehtineet juoda, mutta vanhukset sai "sauna"-kahvit suihkuttelun jälkeen. Olivat tyytyväisiä ja onnellisia!
Olen niin kiitollinen kaikesta avusta.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Tupaantuliaiset
Saimme kutsun ystäväpariskunnan tupareihin. Nyt alkaa olla buumi keski-ikäisten kavereiden keskuudessa, muuttaa isosta asunnosta pienempään. Tai jos ei pienempään, niin ehkä helpompaan = vähemmän pihatöitä. Kun lapset ovat lähteneet ja aikaa on enemmän, moni alkaakin harrastaa, reissata ja tehdä kaikkea mitä on aina haaveillut tekevänsä, vaikka onkin edelleen työelämässä.
Itse olemme monta kertaa haaveilleet pienestä asunnosta aivan Helsingin ydinkeskustassa. Kun järkevästi laskee, siinä ei ole mitään järkeä. Asumme kuitenkin vain n. tunnin ajomatkan päästä keskustasta, joten omalla autolla tai bussilla on helppo kulkea. Ja toisaalta nyt olemme todenneet, että on monin verroin halvempaa yöpyä vaikka hotellissa ja nauttia Helsingistä ilman stressiä.
Lauantaina menimme Miehen kanssa Helsinkiin jo iltapäivällä, kiertelimme jonkin aikaa, söimme kevyen lounaan ja majoituimme hotelli Vaakunaan - nimi näyttää nykyään olevan Original Sokos Hotel Vaakuna. Nautin kovasti sen menneen ajan tunnelmasta ja aidosta funkkiksesta.
Myöhemmin, ystäviemme uudessa kodissa meitä oli neljän kaveripariskunnan porukka. Miehet ovat kurssikavereita keskenään, mutta vuosien myötä on aina joskus tullut tilanteita, joissa vaimotkin ovat olleet mukana ja tutustuneet toisiinsa. Nyt meillä on ratkiriemukasta, kun tapaamme ja sovimmekin pari uutta, koko porukan tapaamista, kesälle ja syksylle.
Tänään nautiskelimme rauhassa hotellin aamupalasta ja ajelimme kotiin.
perjantai 6. helmikuuta 2015
Sininen hetki
Nämä kuvat otin kännykkäkameralla 3.2., klo 8.30. Oli uskomattoman sininen hetki. Valon sävy muuttui kaiken aikaa.
Proffa-ystävämme antoi selityksen:
... tuolla kaavalla ilmaistaan valon eri väristen komponenttien herkkyys (sigma) siroamiseen eli poikkeamaan ilmakehän molekyyleistä. Lyhytaaltoisimmat aallot (pieni lambda), erityisesti sininen valo poikkeaa herkimmin, mistä syystä näemme taivaan sinisenä. Samasta syystä syntyy "sininen hetki" auringonlaskun jälkeen.
Asia selvä... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)