Isä on nyt käynyt viiden kerran sarjan palliatiivisessä sädehoidossa. Hän joutui käymään taksilla, mutta se sujui ongelmitta. Uuden taksi-systeemin vuoksi joka kerta oli eri taksi, mutta jokainen kuski oli ollut mukava, auttavainen, osasi hommansa - ja enemmänkin.
Varasin taksit Kela-keskuksesta. Keskuksen palvelu oli todella ystävällistä ja auttavaista. Sovittiin, että Isällä on mukana pyörätuoli (lainattiin terveyskeskuksen lainaamosta) ja häntä pitää auttaa perillä. Jokainen kuski vei Isän oikeaan kerrokseen, auttoi ilmoittautumaan ja vei oikean oven lähelle. Ja samasta paikasta noutivat takaisin. Voi, mikä valtava apu!
Isän vointi on ollut ihan hyvä, syövän vuoksi hänellä ei ole ollut kipuja. Etukäteen meille kerrottiin, että hoidosta tulevat jälkioireet saattavat tulla parin viikon päästä.
Kotisairaanhoidosta sairaanhoitaja kävi vanhemmillani tuomassa Äidin lääkkeet, kuten aina joka toinen viikko. Satuin soittamaan Äidille juuri, kun hoitaja oli paikalla ja juttelin myös hänen kanssaan. Sovimme palaverin vanhemmillen. Hän oli myös sitä mieltä, että vanhempani tarvitsevat nyt lisää apua. Olen yrittänyt puhua siitä heille, mutta se aiheuttaa vain riitaa, kun he eivät suostu edes keskustelemaan moisesta asiasta kanssani.
Sairaanhoitaja selvitti vanhemmilleni, että nyt asia on niin, että jos he haluavat olla kotona, he tarvitsevat lisäapua. Alkuun sovittiin, että heillä alkaa nyt käydä hoitaja kerran viikossa ja auttaa heidät pesulle. Molemmat suostuivat siihen!
Torstaina kaksi hoitajaa oli käyttänyt molemmat vanhempani suihkussa, oli leikattu kynnet ja iho rasvattu, Äidille olisi laitettu paplaritkin päähän, jos niitä vain olisi löydetty. Kaiken sen jälkeen nuori, tosi kaunis tyttö (Äidin kuvaus) laittoi heille vielä kahvitkin tulemaan. Hoitajat eivät kahvia ehtineet juoda, mutta vanhukset sai "sauna"-kahvit suihkuttelun jälkeen. Olivat tyytyväisiä ja onnellisia!
Olen niin kiitollinen kaikesta avusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti