Joulu

Joulu meni mukavasti. Poika tuli kotiin jo viikkoa ennen, Tyttöystävä saapui Skotlannista aattoa edeltävänä yönä, Tytär1+Vävy tulivat aaton aattona.

Aattoaamu otettiin rauhallisesti, kunnes tuli kiire... Keksittiin lähteä perhekirkkoon ennen kuin viedään kynttilöitä haudoille. Vikkelästi riisipuuro kypsymään ja soitto Äidille, jospa hänkin haluaa lähteä mukaan.

Haimme Äidin mukaan, joskin hänellä oli eripari kesäkengät jalassa, pitkät kalsarit ja joku pieni takki päällä. Äkkiä etsimään lämpimiä vaatteita päälle ja menoksi. Kirkko oli täynnä, mutta pääsimme istumaan. Kirkon jälkeen kiertelimme pari tuntia kahdella hautausmaalla viemässä kynttilöitä. Haudoilla oli tunnelmaa, paljon tuttuja ja lämpimiä joulun toivotuksia.

Palatessamme haimme Isän mukaan ja menimme meille koko poppoo. Isäkin onneksi lähti, vaikka oli jo sanonut, että ei ehkä jaksa lähteä.

Ja Isä jaksoi hyvin! Hän oli niin iloisella tuulella, vitsaili, jutteli, vaihtoi välillä paikkaa huoneesta toiseen ja oli pirteä. Normaalisti hän istahtaa jonnekin ja pysyy siinä koko illan. Lopulta hän väsähti ja vein heidät kotiin illalla kymmenen maissa. Äitikin nautti, kun oli eloa ja touhua ympärillä.

Illan kruunasi, kun löytyi sopiva hetki, jolloin voitiin Skypettää Tytär2:n kanssa. Uudessa-Seelannissa on 11 tunnin aikaero. Eli kun meillä oli aattoilta, siellä oli jo joulupäivän aamu. Oli hauska kuulla, miten maailman toisella puolella vietetään joulua! Aattona he grillailivat, joulupäivänä menivät kaveriporukalla beachille ja illalla Poikaystävän äidille juhlaillalliselle.

Joulupäivän me vietimme lepäillen ja syöden.

Tapaninpäivänä Tytär1+Vävy lähtivät Saariselälle, Poika+Tyttöystävä Tampereelle Tyttöystävän äidin luo ja Mies+minä menimme Miehen suvun kokoontumiseen.

Kesä talven keskellä

Olimme Miehen ja Pojan kanssa Anopilla käymässä. Lasitetulla, kylmällä parvekkeella oli edelleen täydessä kukassa kukkiva pelargonia! Lumen ja jouluvalojen ympäröimänä.

No, onkos tullut kesä, nyt talven keskelle... :D

Jäynä

Tuosta tunnollisesta minästä (joka juuri sai sakot) muistin episodin Pariisin lentokentällä vuosia sitten.

Menin turvatarkastuksesta, kun hälytyssummeri soi. Ok, virkailija tutki, ei löytänyt mitään ja pyysi kävelemään uudestaan. Taas hälytti. Virkailija pyysi ottamaan kengät pois. Uudelleen läpi -  hälytys. Otapa myös villatakki pois ja tule uudelleen läpi - ei kun hälytykset soimaan.

Mitä ihmettä? Tulin näillä samoilla tamineilla Helsingin turvatarkastuksesta läpi tänne tullessa eikä mitään ongelmaa ollut!

Virkailijakin oli ihan ihmeissään ja käski mennä vielä varmuuden vuoksi kävelemään läpivalaisusta läpi, kun ei hänkään enää muuta keksi. Silloin toinen virkailija, joka oli monitorin takana, repesi nauruun... Hän oli itse painanut hälytyksen soimaan joka kerta, kun kävelin tarkastuksen läpi!

Olin kai niin pulmusen näköinen, että kaveri ajatteli, että tuo (silloin nuori) naikkonen ei varmaan koskaan tee mitään, mitä ei saa tehdä, joten hän päätti tehdä pienen jäynän :D

Sakot

Sain sakot! Tai onneksi oli sentään edes rikesakot. Ylinopeudesta. Siis minulle, joka olen kertakaikkiaan tunnollinen ja varovainen ja ajelen tarkaan kaikkien sääntöjen mukaan.

Olin Helsingin lentokentällä vähän ennen puolta yötä, kun tulin Amsterdamista. Ajoin ulos parkkihallista ja muistin heti, että niin, tässähän on 40 nopeusrajoitus, joten ajoin tasan neljääkymppiä. Jatkoin ajoa rajoitusten mukaan, mutta jossain vaiheessa huomasin, että jengi ajelee jatkuvasti ohitseni. Ajelin kahdeksaakymppiä eikä liikennettä ollut kovin paljon keskellä yötä. En ollut ihan varma, onko nyt satasen alue vai 80, kun ne vaihtuvat vähän väliä, joten jatkoin rauhassa ajelua. Lopulta tuli liikennemerkki ja siinähän oli 100, joten kiihdytin vauhtia.

Hetken päästä joku meni jälleen ohitseni ja huomasin, että taas on oma vauhtini hiipunut kahdeksaankymmeneen. Kun on pilkkopimeää, tuntuu helposti, että vauhti on kovempi kuin valoisaan aikaan. Mieskin aina manaa minulle, että liian hiljaakaan EI SAA ajaa! Siispä oikein purin hammasta ja painoin kaasua, kun on se nyt kumma, että en saa vauhtia pysymään siinä satasessa! Ja samantien räpsähti! Kyllä tuntui epäreilulta. Koko ajan olin ajanut joko tasan sen mitä saa tai alinopeutta ja juuri kriittisellä hetkellä nostan nopeutta - enkä huomaa uutta rajoitusta. Minkäs teet, ihan oli oma vika.

Amsterdam, Hollanti

Oltiin viime viikonloppuna Miehen kanssa pikavisiitillä Amsterdamissa. Lähdimme perjantaina aamulennolla ja minä tulin kotiin sunnuntaina iltalennolla. Mies jatkoi muualle Hollantiin töihin. 

En ole nukkunut pariin viikkoon, kun olen stressannut vanhempieni vuoksi. Nyt nukuin senkin edestä. Heti perjantaina nukuin parin tunnin päikkärit. Kuvittelin, että nyt ei sitten tule nukuttua yöllä, mutta niin vain vetelin sikeitä koko yönkin. Taisi tulla tarpeeseen tämä reissu.

Reissusta tuli ihana irtiotto arjesta: shoppailua, hyvää ruokaa, musiikkia, taidetta, hyviä kirjoja kahvin tai viinilasin ääressä ja niitä päikkäreitä ja pitkiä yöunia. Ja kaikki perjantain-sunnuntain aikana.

Viimeksi Amsterdamissa käydessämme, etsimme nälkäisinä illallispaikkaa. Kurkkasimme kivan näköiseen ravintolaan, mutta se oli täynnä. Pääsimme kuitenkin vielä viimeisille paikoille baaritiskin ääreen. Noo, ok, nälkä kun on... Nyt, perjantaina, varasimme etukäteen paikan samaan ravintolaan: Pasta e Basta. Hauska paikka. Tosi hyvä ruoka. Ensimmäisellä kerralla tuli täysin yllätyksenä, kun kesken kaiken yksi tarjoilija alkoi laulaa! Illan mittaan lähes kaikki tarjoilijat lauloivat vuoron perään ja välillä yhdessäkin. Ilta alkoi oopperalla ja keveni tuttuihin ikivihreisiin ja kaikkien tuntemiin hitteihin. Tällä kertaa olin vain jotenkin kovin herkällä mielellä. Yksi tarjoilija lauloi kauniin italialaisen laulun, jota en tuntenut ennestään - ja minä purskahdin itkemään. En edes ymmärtänyt sanoja, mutta naisen kaunis ääni, kaunis musiikki ja italian kieli sai vain niin kovin tunteet pintaat, että itku tuli. Ehkä vanhempieni tilanne, muutama tunti unta, hetken rauha ja kaunis laulu, saivat aikaan herkistymisen. Laulaja/tarjoilija huomasi sen ja tuli laulunsa jälkeen juttelemaan. Hän oli kovasti otettu, kun oli niin koskenttanut minua laulullaan.

1600-luvun kanava-alueen viehättäviä, vinoja taloja

 Lauantai-päivä meni shoppaillessa. Normaalisti inhoan shoppaillua. Matkoilla, jos on aikaa, tulee helpommin kierreltyä kaupoissa. Nyt löysin Desigualin kaupan ja sekosin ihan! Ostin nilkkurit, laukun ja mekon, useammankin puseron ja muutaman huivin... Värikästä, sopivasti bling blingiä, jotain iloista kaiken mustan ja harmaan lisäksi. Siis minä, joka en ikinä osta mitään... Tuli heti huono omatunto oman pikkukaupungin putiikkien kannalta.

Illalla eksyimme vahingossa punaisten lyhtyjen alueelle. Näyteikkunoissa naiset esittelivät itseään ja imelä tuoksu tulvi coffee houseista. Tasa-arvon nimissä: missä olivat näyteikkunamiehet? Uuuh, ei ole minua varten...

Ihanan Amsterdamin kolikon toinen puoli on aikamoisen raadollinen. Parilla aukiolla oli poliisin vilkkuvat varoitustaulut: "Varoitus turisteille! Valkoista heroiinia myyty kokaiinina. Kolme kuollut."

Taas osuimme vahingossa kivaan ravintolaan: Cáfe In de Waag. Linnamainen rakennus vuodelta 1488. Ruoka oli herkullista ja tunnelma rento ja viihtyisä.

Sunnuntaina ehdimme hyvin vielä Rijksmuseumiin. Siellä emme olleet ennen käyneetkään. Suosittelen ehdottomasti käymään myös Van Gogh Museumissa ja Anne Frankin talossa.

Van Gogh, Rijksmuseum

Rembrant, Rijksmuseum

Joulukojuja, niiden takana luistelukenttä.