Sain sakot! Tai onneksi oli sentään edes rikesakot. Ylinopeudesta. Siis minulle, joka olen kertakaikkiaan tunnollinen ja varovainen ja ajelen tarkaan kaikkien sääntöjen mukaan.
Olin Helsingin lentokentällä vähän ennen puolta yötä, kun tulin Amsterdamista. Ajoin ulos parkkihallista ja muistin heti, että niin, tässähän on 40 nopeusrajoitus, joten ajoin tasan neljääkymppiä. Jatkoin ajoa rajoitusten mukaan, mutta jossain vaiheessa huomasin, että jengi ajelee jatkuvasti ohitseni. Ajelin kahdeksaakymppiä eikä liikennettä ollut kovin paljon keskellä yötä. En ollut ihan varma, onko nyt satasen alue vai 80, kun ne vaihtuvat vähän väliä, joten jatkoin rauhassa ajelua. Lopulta tuli liikennemerkki ja siinähän oli 100, joten kiihdytin vauhtia.
Hetken päästä joku meni jälleen ohitseni ja huomasin, että taas on oma vauhtini hiipunut kahdeksaankymmeneen. Kun on pilkkopimeää, tuntuu helposti, että vauhti on kovempi kuin valoisaan aikaan. Mieskin aina manaa minulle, että liian hiljaakaan EI SAA ajaa! Siispä oikein purin hammasta ja painoin kaasua, kun on se nyt kumma, että en saa vauhtia pysymään siinä satasessa! Ja samantien räpsähti! Kyllä tuntui epäreilulta. Koko ajan olin ajanut joko tasan sen mitä saa tai alinopeutta ja juuri kriittisellä hetkellä nostan nopeutta - enkä huomaa uutta rajoitusta. Minkäs teet, ihan oli oma vika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti