Mättähältä mättähälle



Kas, Mikki Hiiri mättähältä mättähälle käy, ja pikkujalka pilkahtaa... 

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...

Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston...

 

Metsä - ja luonto yleensä - on minulle tosi tärkeää. Kun keräilen marjoja tai sieniä, pääsen täysin flow-tilaan; ajantaju häviää, pää tyhjenee ja keskityn vain siihen hetkeen ja siihen paikkaan. Luonnossa olo on ehkä minun tapani meditoida.

 

Kaikki aistit heräävät. Kuulen lintujen laulun (tai tällä hetkellä lintujen hiljaisuuden, liverrys on tältä erää loppunut), haistan metsän tuoksut, näen luonnossa kaikki maailman värit, tunnen jalan alla pehmeän, joustavan metsämaan, käsissä mustikat, iholla lempeän tuulen vireen. Taiteilen epätasaisella alustalla ja treenaan samalla tasapainoaistiani.

 

Meillä on niin tavattoman suuri rikkaus, kun on puhdasta luontoa, on metsiä, järviä, merta ja luonnon antimia. Ei tarvita goji-marjoja maailman ääristä, kun omasta takaa löytyy super foodia vaikka miten paljon.

  

 

 

Uusi huussi

Tämän kesän projektina on ollut huussin rakentaminen Mökin rantaan. Tai lähinnä Miehen projektina, minä olen enimmäkseen toiminut muonittajana ja välillä apumiehenä. Rannassa ei ole tätä ennen ollut minkäänlaista huussia - ja ylös on 72 rappusta - joten tarpeeseen tulee. Vähän harmittaa, kun se tönö on tosi hieno ja sitten se on viimeisessä nurkassa, puiden lehtien takana.

 

Pientä hienosäätöä vielä vaille: oven ikkunaan lasi, kunnolliset rappuset ja sähköt, että saadaan edesmenneen appiukon tekemään, vanhaan lamppuun valo.

 

Uusinta aikaa edustaa kompostoiva käymälä, josta pitäisi lopputulemana olla multaa.

 

Ensimmäiset avajaiset juhlimme kahdestaan, aidon shampanjan kera. Viralliset avajaiset vietimme perjantaina kahden ystäväpariskunnan kanssa.

 

 

 

 

 

 



Kuvia Kuhmosta

No, nyt pääsin taas kotikoneelle, niin saan vähän kuviakin liitettyä :)




Lentua, Kuhmo



Iltauinti Lentualla



Sateen jälkeen paistaa aurinko



Hämähäkin kudelmia



Naavaparta

Tutisevat jalat ja vapisevat kädet

Palasimme takaisin Vierumäelle. Sadekuuroja, tuulta ja vilakkaa, mutta myös poutaa ja auringon pilkahduksia.

Otimme Miehen kanssa eilen ja tänään yksityistunnin golfista ja tuntuu, että oma ongelmani saattoi nyt löytyä. Pitäisi päästä kokeilemaan, oliko siitä apua käytännössä. Puristin vain mailaa koko ajan aivan liikaa ja nyt taitaa olla tulehdus kyynerpäässä...

Mies jo lähti golfaamaan, kun löysi täältä tuttuja, mutta itse en voinut lähteä mukaan. Kävin nimittäin aamulla myös TRX-tunnilla ja sen jälkeen jalat eivät meinanneet enää kantaa. Olipas tehokasta! Kaiken pilateksessa opitun ja treenatun voi ottaa käyttöön. Liikkeitä tehdään vahvan, tangosta roikkuvan, kaksipäisen nauhan avulla. Nauhoissa on kahvat, joista pidetään kiinni käsillä tai niiden lenksuihin pujotetaan jalat. Kaikissa liikkeissä käytetään vain oman kehon painoa. Jokainen voi itse tehdä liikkeistä kevyempiä tai raskaampia, joten kaiken tasoiset kuntoilijat voivat osallistua samoille tunneille. Toisaalta TRX:ää voi hyvin käyttää myös yksilöohjauksessa. Tekisi mieli ostaa yhdet välineet omalle salille, mutta pitäisi taas käydä ohjaajakoulutus ennen kuin voisin ohjata asiakkaille näitä tunteja. En koskaan vedä mitään, mihin itselläni ei ole pätevää koulutusta, joten ehkä se on sitten seuraava koulutus, kunhan saan edelliset kunnialla loppuun.

Kuhmon henki

Pyrimme aina pääsemään Kuhmoon Kamarimusiikki-juhlien aikaan. Silloin koko Kuhmo herää eloon. Väkeä on kuin missä tahansa metropolissa ja eri kansallisuuksien, kielten ja kulttuurien kirjo on valtaisa. On hauska seurata, kun muusikot ympäri maailmaa fillaroivat soittimet selässään pitkin keskustan katuja, tapaavat kolleegojaan ja nauttivat aivan erilaisista elämyksistä itsekin.

Tänään mekin olimme yhdessä konsertissa. Yleensä käymme aina jossain konsertissa, vaikka emme olekaan minkäänlaisia alan harrastajia muuten. Mutta, kun olemme vuosikausia niissä käyneet, niin olemme pikkuhiljaa oppineet kuuntelemaan tällaistakin musiikkia ja nauttimaan siitä. Konserttien tunnelma on leppoisa, eikä niihin tarvitse pukeutua mitenkään sen kummemmin, mikä helpotta meitä mettäläisiä.

Toisaalta kaupunkiin ilmestyy pop-up ravintoloita (uusi nimi, vanha juttu) ja on monenlaisia muitakin tapahtumia ja mielenkiintoista nähtävää, joten jokaiselle löytyy kyllä jotain.

Vuosien myötä olemme myös löytäneet omat lempparipaikkamme. Esimerkiksi Akonlahden puutarhasta haemme aina vastapoimitut mansikat, sipulit ja salaatit. Syömässä käymme keskustan rantaan ilmestyvässä teltassa (paistetut neulamuikut - ihan parasta) tai Neljässä Kaesassa. Salakamarissa käydään lasillisella ja kahvilla Lentuan koskella tai missä milloinkin. Mies on teettänyt parikin käsintehtyä puukkoa paikallisella tekijällä ja aina jonkun jänkhä-joonaan kanssa tulee jäätyä juttusille. Viime kesänä pääsimme seuraamaan parin paikallisen maajussin tekemää tervahautaa. Pääsimme näkemään tervahaudan sytytyksen ja kävimme sen jälkeen katsomassa, miten tervaa valutettiin useamman päivän ajan. Oli tosi mielenkiintoista!

Kuhmossa nykyaika ja historia kohtaavat. Itse pidän kovasti Kuhmon kirjastosta ja Kuhmo-talosta.  Molemmat ovat moderneja rakennuksia, mutta kuhmolainen luonto on olennaisena elementtinä. Toisaalta on myös museoita, talvisodan muistomerkkejä, kalastusta, koskenlaskua, eräretkeilyä ja vaikka mitä.

Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija, kertoo Kuhmon Lentuasta ja Unto Heikuran Kun kyynelkin jäätyi, kertoo Matin ja Maijan selviytymistarinan talvisodan ajan Kuhmossa.

Hämmentäviä yllätyksiä

Jatkoimme eilen, maanantaina, kesälomamatkaamme Kuhmoon. Olen jo aikaisemminkin maininnut siellä olevasta vanhempieni metsämökistä. Saavuimme perille joskus kuuden maissa illalla. Kun ovi saatiin auki, ensimmäinen ajatus oli, että täällä on nyt ollut murtovarkaita! Kaiken maailman tavarat levällään ja sotkua oli joka paikassa. Samantien kyllä tajusimme, että vanhempanihan juuri olivat täällä, joten sotku on heidän jäljiltään. He ovat aina olleet tarkkoja, että mökki on varmasti siisti pois lähtiessä, kun koskaan ei tiedä kuka seuraavaksi tulee. Monet heidän ystävänsä käyvät mökillä kalastelemassa ja marjastamassa.

Nyt Äiti ei vain enää hahmota asioita. Isä ei ole koskaan "naisten töihin" kiinnittänyt huomiota ja toisaalta hänellä alkaa näkökin olla niin heikko, että kaikki on vähän suurpiirteistä. Onneksi emme tulleet keskellä yötä! Heitin samantien kaikken ulos, pesin lattiat, pirttipöydän ja penkit, pienen keittiötason, kaikki täynnä pullanmurenaa, lähmää ja sotkua. Kaasulla toimiva jääkaappi oli yltä päältä homeessa, kaapista, lautasten päältä, löytyi läpeensä homeinen leipä ilman mitään kääreitä, sokeripussi astioiden kuivauskaapista, isossa muovikassissa irtonaisia pikkuleipiä aterinlaatikosta, tyynyjä, filttejä, vaatteita, astioita, mitä kummallisimmista paikoista. Ja he olivat mökillä kolme päivää.

Isänkin käytös ja ajatusmaailma on alkanut hieman ihmetyttää. Pihapiiristä oli kaadettu kolme tervettä mäntyä (Isän kaveri oli mukana tekemässä näitä hommia), mutta pari pystyyn kuollutta on edelleen paikoillaan. Kaadetuista puista sahatut pöllit on jätetty keskelle pihaa. Pihaa, joka on pelkkää mustikkamätästä ja jota on kaikki nämä vuosikymmenet varjeltu pilaamasta. Lapsiltammekin oli aikanaan ehdottomasti kielletty kulkeminen mökin edessä olevilla mättäillä, kun täällä luonto uudistuu hitaasti, niin jälkiä ei saa jäädä. Nyt nämä juuri sahatut pöllit polttavat mättäät altaan hetkessä.

Olo on kummallinen, kun ei enää tunne omia vanhempiaan. Asiat, jotka ovat olleet heille tärkeitä, menevätkin nyt toisinpäin. En yhtään tiedä, mitä odottaa seuraavaksi.

Ensi viikolla he ovat taas tulossa tänne mökillensä. Nyt onneksi serkkuni lähtee heidän kanssaan, niin    että asiat ehkä vähän pysyvät kasassa.

Hyvä, paha, golf

Kävin viime viikolla golfaamassa erään ystäväni kanssa. Pelikavereiksi saimme kaksi miestä, joita en tuntenut entuudestaan. Kun kättelimme ja esittelimme itsemme, toinen miehistä otti aurinkolasit pois, riemastuin: me emme tunne toisiamme, mutta olet kyllä niin isäsi näköinen, että tiedän heti, kuka olet! Toinen miehistä (83 v.) taas kertoi, että mekään emme tunne toisiamme, mutta hän muistaa vanhempani oikein hyvin ja on ollut mökillämme kalastamassakin joskus. Ihmettelin, että siitä täytyy olla kyllä jo jonkin aikaa. Vanha herra jäi miettimään, että onhan siitä aikaa, se oli joskus 60-luvulla! Taas tätä pikkukaupungin luksusta :)

Viikonloppuna olin Miehen kanssa golfaamassa Vierumäellä. Lauantaina mukaan saimme lähistöllä asuvan miehen, joka oli hyvin r-a-u-h-a-l-l-i-n-e-n. Hän vastasi, kun jotain kyselimme, joskin mieluiten yhdellä sanalla. Ainoa asia, jota hän itse kysyi meiltä verkkaiseen tyyliinsä, koko neljän tunnin kierroksen aikana: Tuleekos teille koskaan riitaa, kun pelaatte yhdessä? Niin tapaa monelle käydä...

Sunnuntaina pelasimme vielä ystäviemme kanssa, joita todella harvoin näemme. Se oli mukavaa, sää oli mitä parhain ja oma pelini on - sanonko mistä. Jos näitä mahtavia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa ei tulisi, olisin heittänyt mailat jorpakkoon jo kauan sitten...

Kesäteatterissa

Paikallinen pankkimme on useana vuonna järjestänyt alueen yrittäjänaisille kesätapahtuman. Tänä vuonna lähdimme Halikkoon, Rikalanmäen kesäteatteriin. Tuttu virkailija oli huomaavainen, soitteli minulle ensin ja kyseli, mikä Äidin vointi on ja mikä on minun mielipiteeni, voivatko he esittää kutsun myös Äidille. Hän nauttii kovasti, kun pääsee mukaan erilaisiin tilaisuuksiin, mutta mukana on oltava aina joku, joka tietää tilanteen, auttaa ja vahtii. Ei siis ongelmaa, kun minä olin myös mukana.

Olimme ensin syömässä Ränttärin krouvissa, joka oli tunnelmallinen ja ihana paikka. Ruoka oli todella herkullista. Samassa paikassa saimme myös väliaikakahvit ja suussa sulavaa, vanhan ajan mansikkakakkua.

Kesäteatteri oli samassa pihapiirissä, navetan ylisillä, näytelmänä Rovaniemen markkinoilla, Reino Helismaan ensimmäinen käsikirjoitus ja Toivo Kärjen musiikki. Nythän on Helismaan 100 v. juhlavuosi, joten oli tosi mukava päästä katsomaan hänen tuotantoaan. Muistan tämän ja monta muuta saman ajan elokuvaa omasta lapsuudesta! Tulipa nostalginen olo :)

Onkohan muissa maissa ja kulttuureissa kesäteatteri-tyyppistä viihdettä? Varsinkin nämä harrastajateatterit ovat jotenkin niin hellyttäviä ja vaikka tarinat ovat yleensä kovin heppoisia, on jännittävää seurata, miten amatöörinäyttelijät esittävät osansa niin täydestä sydämestä.

Arvostan!

Olin Miehen kanssa Lohjan Rantajameilla kaikki kolme iltaa (to-la)! Bändejä oli yhteensä yhdeksän. Kyllä kannatti. Oli mahtavaa kuunnella artisteja ja bändejä, jotka kaikki todella osaavat hommansa.
Esim. Cheek oli juuri niin symppis kuin odotinkin, kiitollinen yleisölleen ja aidosti nöyrä.
Lauantain esiintyjät muodostivat hauskan ikäsuoran: Haloo Helsinki, Apulanta, Popeda.
Haloo Helsinki oli täynnä nuorta energiaa, Elli hentoisen tyttömäinen kesämekossaan ja samalla laulaen kertakaikkiaan voimakkaasti ja ronskisti hienoja biisejään. Huomaavainen ele oli, kun oman esiintymisensä lopuksi, Elli kiitti kaikkia, todella kaikkia (luetellen erikseen pitkän litanian): esim. paikallisia valo- ja tekniikkaihmisiä, järjestyksen valvojia, kaikkia, jotka ovat tehneet mahdolliseksi nämä jamit ja vasta lopuksi yleisöä. Enpä muista, että olisin ennen kuullut artistin muistavan kiittää koko laajaa organisaatiota.
Ja Popeda on ihan kingi! Pate Mustajärvi on vaan niin konkari, oman itsensä parodia ja yleisöllä on hauskaa!

Olin myös parina päivänä golfkurssilla. Kurssin ohjasi nuori, taitava kaveri. Hänellä oli loistavia vinkkejä, hauskoja mielikuvia ja sanoja, joiden avulla voi ehkä taas joku asia avautua itse kullekin. Ja tarkka liikesilmä! Hän pystyi hetkessä sanomaan jokaiselle olennaisen asian, jota kannattaa alkaa työstämään.

Yhteistä näille kaikille ihmisille on ammattitaito. Aivan sama mikä se ammatti on, taitava voi olla omassa työssään ja omassa tekemisessään ihan jokainen. Tärkeintä on ehkä oma motivaatio ja se, että itse arvostaa omaa työtään. Olen joskus ostanut puhelinmyyjältä lehden vuosikerran ihan vain sen vuoksi, että nautin, kun kerrankin soitti myyjä, joka todella osasi asiansa, oli miellyttävä ja asiallinen (sen myös kerroin hänelle). Joku päivä sitten kiitin nuorta kesätyttöä Prisman kassalla, kun hänellä oli niin valoisa hymy ja iloinen ote työhönsä, että siitä tuli asiakaskin hyvälle tuulelle.

Näitä ihmisiä minä arvostan.

Silmälasit kateissa

Soittelin eilen Äidille, että voisin käydä hakemassa hänet mökille saunaan ja uimaan ja viedä sitten takaisin kotiin, kun Isä ei ole nyt halunnut lähteä kotoa minnekään. Äidin ystävä oli kuitenkin juuri tulossa heille ja he olivat yhdessä lähdössä kauppaan. Soittelin sitten myöhemmin uudelleen. Äiti kertoi, että olivat käyneet ruokakaupassa ja optikolla tilaamassa uudet silmälasit ja sitten ystävä oli ollut vielä pitkään heillä kahvilla. Ihana ystävä!

Jäin kuitenkin ihmettelemään, että miksi ihmeessä Äiti oli uusia silmälaseja hankkimassa, kun edellisten ostamisesta ei ole kuin muutama kuukausi. Olin itse mukana niitä ostamassa ja silmälääkäri tutki pitkään, että varmasti saadaan lasit, joilla Äiti näkee hyvin. Nyt hän oli sitä mieltä, että hänellä on näkö muuttunut jotenkin eikä hän näe nyt kunnolla. Ja sangatkin ovat vääntyneet niin, että niitä ei saa enää korjattua. Ajattelin, että ehkä hän on vaikka istunut lasiensa päälle tai jotain. Tytär1 kuitenkin muisti huomanneensa, että Äidillä (/Mummilla) oli ollut jotkut vanhat lasit käytössä. Todennäköisesti Äiti onkin nyt kadottanut ne uusimmat lasinsa eikä edes muista, että niitä on ollutkaan ja on nyt käyttänyt jotain vanhoja laseja - eikä näe niillä kunnolla. Nyt hän oli eri paikassa tutkituttamassa näköään ja ostamassa uusia laseja, joten edes siellä kukaan ei ihmetellyt, että joko nyt tarvitaan uudet lasit. Toivottavasti vanhat-uudet lasit vielä löytyvät!

Ravintovalmennusta

Viikonloppuna aloitin Ravintovalmentaja-koulutuksen. Onpa taas tosi mielenkiintoista! Aina, kun olen saanut yhden koulutuksen käytyä päätän, että nyt saa kyllä riittää. Hetken nautin vapaasta ajasta, kunnes taas löytyy joku kurssi, jolle ehdottomasti haluan.

Toisaalta tarvitsen lisää keinoja auttaa asiakkaitani heidän elämäntaparemonteissaan, mutta ravintotietous on kertakaikkiaan mielenkiintoista myös itseä varten. Omalla kohdallani huomaan, että ikä tekee tepposet (taas kerran). Väillä tuntuu, että kaikki mitä syön, jämähtää jonnekin, minne sen ei kuuluisi jämähtää... 

Itse olen aina ollut kultaisen keskitien kulkija. Perusruokaa, runsaasti kasviksia ja sopivasti herkkuja, niin mitään ylimääräisiä jauheita, mössöjä ja litkuja ei tarvita. Jos syö joka päivä kilokaupalla porkkanoita, niistäkin tulee myrkyllisiä, joten, kun syö kaikkea kohtuudella, niin tasapaino pysyy hallinnassa. Eri asia tietysti on, jos on kovasti allerginen ja joku ravintoaineryhmä jää kokonaan pois.

Kaiken kaikkiaan olennaista on ruoan määrä ja laatu sekä ruokailurytmi. Sitäpaitsi ruoka on hyvää ja siitä saa nauttia! Sopivassa määrin ja kohtuudella ;)