Kävin viime viikolla golfaamassa erään ystäväni kanssa. Pelikavereiksi saimme kaksi miestä, joita en tuntenut entuudestaan. Kun kättelimme ja esittelimme itsemme, toinen miehistä otti aurinkolasit pois, riemastuin: me emme tunne toisiamme, mutta olet kyllä niin isäsi näköinen, että tiedän heti, kuka olet! Toinen miehistä (83 v.) taas kertoi, että mekään emme tunne toisiamme, mutta hän muistaa vanhempani oikein hyvin ja on ollut mökillämme kalastamassakin joskus. Ihmettelin, että siitä täytyy olla kyllä jo jonkin aikaa. Vanha herra jäi miettimään, että onhan siitä aikaa, se oli joskus 60-luvulla! Taas tätä pikkukaupungin luksusta :)
Viikonloppuna olin Miehen kanssa golfaamassa Vierumäellä. Lauantaina mukaan saimme lähistöllä asuvan miehen, joka oli hyvin r-a-u-h-a-l-l-i-n-e-n. Hän vastasi, kun jotain kyselimme, joskin mieluiten yhdellä sanalla. Ainoa asia, jota hän itse kysyi meiltä verkkaiseen tyyliinsä, koko neljän tunnin kierroksen aikana: Tuleekos teille koskaan riitaa, kun pelaatte yhdessä? Niin tapaa monelle käydä...
Sunnuntaina pelasimme vielä ystäviemme kanssa, joita todella harvoin näemme. Se oli mukavaa, sää oli mitä parhain ja oma pelini on - sanonko mistä. Jos näitä mahtavia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa ei tulisi, olisin heittänyt mailat jorpakkoon jo kauan sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti