Kas, Mikki Hiiri mättähältä mättähälle käy, ja pikkujalka pilkahtaa...
Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...
Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston...
Metsä - ja luonto yleensä - on minulle tosi tärkeää. Kun keräilen marjoja tai sieniä, pääsen täysin flow-tilaan; ajantaju häviää, pää tyhjenee ja keskityn vain siihen hetkeen ja siihen paikkaan. Luonnossa olo on ehkä minun tapani meditoida.
Kaikki aistit heräävät. Kuulen lintujen laulun (tai tällä hetkellä lintujen hiljaisuuden, liverrys on tältä erää loppunut), haistan metsän tuoksut, näen luonnossa kaikki maailman värit, tunnen jalan alla pehmeän, joustavan metsämaan, käsissä mustikat, iholla lempeän tuulen vireen. Taiteilen epätasaisella alustalla ja treenaan samalla tasapainoaistiani.
Meillä on niin tavattoman suuri rikkaus, kun on puhdasta luontoa, on metsiä, järviä, merta ja luonnon antimia. Ei tarvita goji-marjoja maailman ääristä, kun omasta takaa löytyy super foodia vaikka miten paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti