Olen lajitellut nyt roskiin risat, kierrätyskeskukseen turhat, lasten omatekemät visusti säilöön ja isoäidin vanhat vielä visummin talteen. Aikaa kyllä saa kulumaan, kun jokaista tavaraa pyörittelee käsissään ja muistoja tulvii mieleen. Eihän sellaisia voi mitenkään laittaa pois!
Isoäitini vanhoja koristeita löytyy jopa 1940-luvulta asti. Osittain murentuneita ja linttaantuneita, mutta niitä ei raaski pois pistää.
Alla olevan posliinikylän ostimme vuosikausia sitten USA:sta. Se rakennetaan joka vuosi omalle paikalleen. Moni muu asia joulussa saattaakin muuttua, mutta tästä tunnelmallisesta kylästä alkaa joulun satumainen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti