Kuuntelen juuri Radio Novaa. Rita Strömmerin haastateltavana (uusinta) on Marttojen toiminnanjohtaja, Marianne Heikkilä. Juttelevat laajasti kaikesta Marttoihin liittyvästä.
Äsken juttelivat pikaisesti mankelista ja mankeloinnista :) Mieleeni tulvahti koko lapsuus! Meillä on vieläkin olemassa isoäitini vanha mankeli. Ihan käden ulottuvilla. En vain ole tullut käyttäneeksi sitä noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Se on kuitenkin olemassa. Helposti saatavilla. Jospa vaikka innostun mankeloimaan.
Lapsena, 60-luvulla, isovanhempieni luona - tässä samaisessa kodissa, jossa me asumme - olin aina mukana, kun kävimme Äidin kanssa mankeloimassa meidän lakanat. Ne oli pesty jo kotona. Me asuimme Pikkukaupunkimme keskustassa ja meillä oli sentään hieno pulsaattoripesukone. Ensin lakanat ja pöytäliinat vedettiin. Sain aina istua lakanan alla, kun Äiti ja Mamma vetivät ne. Ja riemu oli suuri, kun sain vesiroiskeita päälleni, kun he kostuttivat lakanat. Kun kaikki liinavaatteet oli vedetty, Äiti mankeloi ne. Minä sain olla apurina niin kauan kuin jaksoin ja sitten leikin serkkuni kanssa tai menin keittiön puusohvalle katselemaan Mamman puuhailua.
Isovanhemmillani oli aina keväisin suuri liinavaatteidenpesusessio. Lakanat keitettiin ulkosaunan kuumavesipadassa, joka on meillä edelleenkin käytössä. Myös puinen hämmennin, jolla pyykkiä pyöriteltiin padassa sekä atulat, joilla pyykit nostettiin kiehuvasta vedestä pois, ovat jäljellä. Pappa (isoisäni) rakensi pihalle, talon nurkalta saunan nurkalle, pitkän pyykkinarun, jonka väleissä oli heinäseipäitä. Puhtaat, valkoiset, lakanat ripustettiin aurinkoon kuivumaan ja valkaistumaan. Koko talven aikana kerätyt lakanat liehuivat pestyinä ja puhtaina auringossa ja tuulessa.
Edelleen vien lakanat ulos heti, kun sää sen sallii. Rakastan puhtaiden, ulkona kuivuneiden lakanoiden tuoksua. Avioliittomme alkuaikoina (siis yli 30 vuotta sitten) taisin muutaman kerran mankeloida meidän lakanat. Ongelmaksi tuli niiden vetäminen. Mies oli reissuhommissa ja oli rättipoikki, kun tuli viikonloppuisin "käymään" kotona. Ei tullut mieleenkään vetää silloin lakanoita. Joten aloin silittää. Edelleen silitän kaikki lakanat. Se käy näppärästi TV:tä katsellessa. Usein sunnuntai-ilta on sopiva hetki silittämiseen (sen jälkeen, kun lopetin sunnuntai-iltojen tuntien vedot). Tai perjantai-ilta, silitykset, hyvä leffa ja lasi viiniä. Höh. Aika eri juttu kuin silloin - lapsuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti