Perjantaina lähdettiin taas hiihtämään ja kyllä suksi luistikin lepopäivän jälkeen! Nyt kohteena oli Kakslauttanen (täällä). Keli oli niin hieno ja into niin kova, että matkan varrella ei viitsitty pysähtyä kertaakaan. Eli painelimme reilut 16 km matkan, perille asti, yhtä soittoa. Kahvilassa (jossa suurin osa henkilökunnasta puhuu englantia mutta ei suomea) otimme graavilohivoileivät. Ne olikin oikein gourmé-leivät. Ne tehtiin vasta tilauksesta ja olivat todella herkullisia.
Takaisin tullessa pysähdyimme jollain päivätuvalla juomassa termarissa mukana kulkenutta kuumaa mehua. Ja juttelemassa muiden hiihtäjien kanssa. Laavuilla ja päivätuvilla on hauskaa jutella ihmisten kanssa. Useimmat ovat moninkertaisia Lapin kävijöitä, joukossa tietysti aina joku ensikertalainen, joka on aivan haltioissaan ja innostunut hienoista hiihtoreiteistä. Tai joku, joka heittää reppunsa pitkin pihaa ja vannoo: "Ei ikinä enää!" Niin kuin eräskin mies, joka oli saanut hiihtämisestä tasan tarpeekseen.
Kilometrejä kertyi 32 km ja olo oli loistava. Saunan jälkeen lähdimme vielä ravintola Petronellaan (täällä) syömään. Siellä pitää syödä hitaasti ja nautiskellen. Kaikki maistuu niin kertakaikkiaan hyvälle.
Ravintolasta päätimme vielä lähteä kuuntelemaan Sami Hintsasta Tunturihotelliin (tai nykyäänhän nimi on Santa´s Hotel Tunturi) (täällä). Itse pidän kovasti Sami Hintsasesta ja nytkin hän esitti tosi hyviä covereita. Monet kuitenkin manailivat, että ei tämmöinen musiikki kuulu Saariselälle... Ihmiset haluavat Souvareiden "Lappihumppaa" (täällä)!
Joskin heti, kun Mies käänsi selkänsä, minä pääsin tanssimaan!
Lauantai oli lähtöpäivä. Hiihdimme kuitenkin vielä 25,6 km, määränpäänä Luulammen latukahvila (täällä). Sen jälkeen mökkiä siivoomaan, pakkaamaan ja lento kohti kotia.
Kyllä meni viikko vikkelästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti