Tänään, lääkäriin mennessäni, Isä soitteli, että voisinko käydä heillä, kun Äidiltä ei nyt taas pukeminen onnistu ja hänen on paha auttaa (Isä näkee huonosti eikä pysty seisomaan ja käyttämään käsiään yhtä aikaa). Lupasin mennä heti, kun pääsen lääkäristä.
Matkalla vanhemmilleni, pyörätiellä seisoi mummeli, aamutakki päällä ja heilutteli muovipussia. Pysäytin auton tien reunaan ja menin kyselemään, josko kaikki on kunnossa. Juu, tietenkin on kunnossa. Mummolla oli muovikassissa pari vanhaa kylpypyyhettä, joita hän kauppasi minulle. Kyselin sitten, jospa saisin saattaa hänet kotiin. Ja kyselin, missä hän mahtaa asua. Mummo suuttui, huiskaisi kassillaan minua kohti ja huusi:"Helvetissä!" ja lähti vihaisena kävelemään. Menin autoon, mutta seurasin tilannetta ja kun mummo käveli niin määrätietoisen näköisesti ja meni portista sisään, niin luultavasti osasi kotiinsa.
Kun hissukseen ajoin eteenpäin (mummoa taustapeilistä seuraten), minut pysäytti nainen, joka oli myös huomannut tilanteen ja jäänyt seuraamaan, onko kaikki nyt kunnossa. Hän oli löytänyt eräältä pihalta miehen, jota oli jututtanut. Mies kertoi mummon olevan dementoitunut naapuri, joka käy siinä pyörätiellä päivittäin, mutta on osannut kotiin ainakin, kun hän on seurannut.
Vanhemmilleni päästyäni Äiti oli kuin olikin saanut puettua vaatteet oikein siististi päälleen. Hän jäi odottelemaan ystäväänsä, joka oli tulossa jossain vaiheessa hakemaan, jonnekin tapaamiseen - kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti