Teimme Miehen kanssa pikaisen työreissun Hollantiin (perheyrityksemme puitteissa). Lähdimme perjantaina aamuyöstä kotoa ja takaisin olimme sunnuntaina iltapäivällä, juuri sopivasti juhlistamaan äitienpäivää vanhempieni luo. Myös Tytär2+Vävy tulivat heille.
Perjantaina ehdimme tapaamaan kolmea tavarantoimittajaamme. Aina huomaa, kuinka tärkeää on aika ajoin tavata ihmisiä, joiden kanssa tekee töitä. Asiat hoituvat paljon paremmin, kun on hyvät suhteet. On ihan eri asia tehdä töitä ihmisten kanssa, joita tuntee vähän paremminkin kuin vain pikaisilla messutapaamisilla tai netin/puhelimen välityksellä. Työ kuin työ, aidoilla ihmissuhteilla on iso merkitys.
Hollannissa (kuten myös Belgiassa) ruoka on käsittämättömän hyvää. Vetää vertoja italialaiselle keittiölle. Maut ovat pelkistettyjä, useimmiten ainoana mausteena suola. Raaka-aineet ovat tuoreita ja raikkaita.
Olemme olleet Hollannissa sekä töissä että lomalla monta kertaa, mutta nyt asustimme pikkukaupungissa nimeltään Kampen. Se on Hollannin vanhimpia kaupunkeja (vanhempi kuin Amsterdam) ja todella idyllinen paikka. Harmi vain, että koko ajan satoi enemmän tai vähemmän, joskin lauantaina pääsimme hyvin kuljeskelemaan pikkukatuja pitkin poikin sateenvarjojen alla.
Olimme pienessä perhehotellissa, Hotel van Dijk (ainoa hotelli) ja palvelu pelasi. Kun emäntä kuuli, että lähdemme hotellista sunnuntai aamuna ennen kuin heillä on aamupalaa edes tarjolla, hän ilmoitti, että hänhän tekee meille eväät! Niin sitten aamulla meille oli valmis paketti respan pöydällä (ketään ei ollut vielä töissä), asemalta ostimme kahvit ja junassa nautiskelimme rauhassa hyvästä aamupalasta.
Lauantai-iltana pääsimme konserttiin, jossa sikäläinen myyntimiehemme esiintyi (hän lauloi Neil Youngia)! Hänen bandistään suurin osa oli samaa sukua (veljiä, siskoja, veljen vaimoa ym., varsinainen "Trappin perhe"). Konsertissa oli kaiken kaikkiaan 4-5 paikallista bandiä/sooloartistia (osa harrastelijoita, osa ammattilaisia). Samalla meidät esiteltiin kaverimme koko suvulle. Hänen isänsä (n. 70v) oli aivan innoissaa ja ihmetteli, että oletteko te todella oikeasti Suomesta. Hetken juteltuamme, hän vielä varmisti minulta: "Oletkos sinä syntynytkin Suomessa?" Kovasti kutsuttiin joskus käymään Suomessa ja meillä, poikansa mukana. Samoin tapasimme kaverimme suloisen vaimon ja hänkin oli innostunut tulemaan Suomeen, jossa ei ole ennen ollut.
Täälläkin saimme kokea pikkukaupungin ihanuutta: kun otimme taksin konserttiin, kuski arvasi heti, keitä olemme: " Ai, olettekos te ne suomalaiset, joiden juna lähtee huomenna Zwollesta klo 8.15?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti