Tänä aamuna taistelin itseni kanssa, että malttaisin vieläkin levätä enkä lähde hiihtämään. Ja se kannatti. Iltapäivällä olo alkoi vihdoin tuntua paremmalta. Lähdin kävelylle ympäri Saariselän keskustaa ja piipahdin putiikeissa, joissa en ole koskaan ennen käynyt. Kaduilla oli hiljaista, vain muutamia samanlaisiin vuokrahaalareihin pukeutuneita turistiryhmiä oli lähdössä moottorikelkkailemaan tai lumikenkäilemään.
Kun astuin sisälle pieneen kauppaan, joka myy Marimekkoa, Pentikiä, Iittalaa ym., hyllyjen välistä kuului iloinen tervetulotoivotus. Myymälä oli tupaten täynnä väkeä, lähinnä japanilaisia. Isäntä huuteli tervetuloa ja näkemiin monella kielellä, jopa japaniksi. Juttelin hänen kanssaan hetken ja hän sanoi, että jos joku asiakas ei vastaa tervehdykseen, se on varmasti suomalainen. Joskus suomalainen asiakas taas tervehdyksen sijaan sanoo, että mä en sit osta mitään. Kerroin, että useampikin ystäväni käy mieluummin tavarataloissa, koska eivät halua, että kukaan tulee palvelemaan, vaan haluaa olla rauhassa. Ja pienessä liikkeessä tulee helposti olo, että on pakko ostaa jotain, muuten ei kehtaa lähteä pois. Itse menen mielläni pikkukauppoihin ja juttelen myyjien ja muiden asiakkaiden kanssa. Tunnelma on jotain aivan muuta kuin isossa marketissa. Oli mukava nähdä, että kauppa kävi ja turisteja riitti. Sesonki täällä vain on kovin lyhyt.
Illalla kävimme Pirkon Pirtissä syömässä ja siellä tarjoilija tuli kädestä pitäen tervehtimään meitä ja kyselemään kuulumisia. Heilläkin on mukavasti käynyt ulkomaalaisia turisteja ja ovat oikein tyytyväisiä. Kuukkeli-ruokakaupasta kävimme ostamassa perunarieskoja tuliaisiksi vanhemmilleni ja ihanalle naapurillemme, joka aina noutaa postimme poissaollessamme. Rieskat tulivat suoraan uunista ja myyjä antoi paperiset vaihtopussit mukaan, että on siistit paketit tuliaisille, kun kuumina rieskat kostuttavat pakettinsa ja ne ovat hetken päästä epäsiistit.
Tullessamme, samalla lennolla tuli iso, kansainväinen opiskelijaryhmä Saariselälle. Tänään koko porukka pelmahti Partioaittaan, kun kävin siellä ja taas illalla he tulivat juuri ulos Pirkon Pirtistä, kun me menimme sinne. Tulee heti hyvälle mielelle, kun näkee, että kauppa käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti