Isä joutui maanantaina sairaalaan. Hänellä oli ollut huono olo ja halusi itse päästä lääkäriin. Se tarkoittaa, että hänellä on täytynyt olla pelottavan huono olo, koska turhan takia häntä ei lääkärille saa. Lääkäri passittikin hänet suoraan sairaalaan lisätutkimuksiin. Illalla Isä lopulta pääsi sairaalasta kotiin, eikä mitään varsinaista vikaa löytynyt. Häneltä oli otettu keuhkoröntgen ja se nyt näytti niin hyvää, kuin keuhkoahtaumapotilaalla voi näyttää. Sydäntä siellä eniten tutkittiin, mutta ei siinäkään löytynyt mitään hälyttävää..
Epäilen, että kaikki voi johtua rakkaan koiran lopettamisesta. Isäni ei mitenkään näytä suruaan tai yleensäkään tunteitaan, ei puhumalla eikä muutenkaan. Voisin kuvitella, että hän ei edes itse tunnistanut omaa suruaan ja siksi paha olo oli niin fyysistä ja kokonaisvaltaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti