Synttäreitä

Viikko sitten sunnuntaina olimme Anopin 84v synttäreitä viettämässä ravintola Töölönrannassa. Mukana oli hänen kaikki neljä lastaan puolisoineen ja myös muutama nuorison edustaja oli päässyt tapaamiseen. Kävimme läpi muidenkin syntymäpäiviä ja varmasti ainakin kolmella tai neljällä suvun jäsenellä on synttärit helmikuussa.

Omat synttärini olivat viime sunnuntaina: 54v tuli täyteen. Toisaalta oikein kauhistuttaa, että minne se aika oikein livahtaa, toisaalta tuntuu, että olo on niin virkeä ja kroppa toimiva, että eipä kai tässä hätiä mitiä.

En ollut ajatellut viettää mitään juhlia muuten kuin kutsumalla vanhempani kahville. Kuitenkin Poika soitteli perjantaina, että ollaanko kotona, jos hän tulee koko viikonlopuksi meille, kun on menossa yhden kaverinsa synttäreille. Olipa mukavaa yllätys, kun ollaan viimeksi nähty jouluna.

Tytär1 soitteli sunnuntaina, että saako tulla Vävyn kanssa kahville! No, tottakai! Todettiin, että kun kerran on näin sopivasti tulossa väkeä, niin tehdään sitten ruokaakin. Yleensä nuorten toiveena on saada kalaruokaa, kun itse pyydystettyä kuhaa ja ahventa on aina pakastimessa. Nyt oli kuitenkin jo lauantaina tehty paistettuja kuhafileitä Pojalle, joten tein porokiusausta koko poppoolle. Pakastimesta löytyi tekemääni piimäkakkua ja jätskiä, niin jopa meillä oli synttäritarjoilut valmiina.

Äiti oli oikein skarppina ja nautti omista muistoistaan. Hän kierteli ikkunalta toiselle ja katseli tuttuja maisemia, jotka hän muisti jo omasta lapsuudestaan. Meillä on vielä paljon huonekaluja ja käyttöesineitä tämän talon aikaisemmilta sukupolvilta ja niitä hän ihasteli ja hypisteli ja uppoutui muistelemaan.

Nyt Isä oli huonommassa kunnossa. Kävely on hankalaa ja hän käyttää kahta keppiä, että pysyisi pystyssä. Kuulolaite auttaa kuulemaan, mutta kun on monta ihmistä ja puhetta yhtäaikaa, niin äänet puuroutuvat ja on hankala seurata keskusteluja. Näkökin on niin huono, että kun Mies lähti viemään heitä kotiin ja ulkona oli jo pimeää, Mies joutui melkein kantamaan Isän pari ulkorappua alas, kun Isä ei nähnyt yhtään mitään. Lopulta, autoon päästyään, Isä haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla. Se on pelottaavan näköistä. Hänellä on myös keuhkoahtaumatauti ja sehän lopulta aiheuttaa tukehtumisen.