Unelmia

Onpas ollut vipinää! On ollut koulutuksia ja symposiumeja ja sitä sun tätä. Mukavaa, kun alkaa taas kaikenlainen tohina.

Tänään kuulin radio Novasta pienen pätkän Vappu Pimiän juttua unelmista. Hän kertoi tekevänsä unelmatyötään radiotoimittajana. Sen enempää en ohjelmasta kuullut, mutta jäin muistelemaan omia unelmiani.

Veljeni kuoleman jälkeen mietin, olenko joskus unelmoinut jostain - olin silloin ymmärtänyt elämän rajallisuuden. Muistin, kuinka olin haltioissani katsellut uusia elokuvia kuten Saturday Night Fever, Fame, ym. Olin vaihtarina USA:ssa 1977-78,  kun Saturday Night Fever tuli leffateattereihin. Kaikki tanssit opeteltiin koulun jumppatunneilla! Olin aivan haltioissani ja Suomeen tultuani, opetin kaikille kavereilleni niiden tanssien askeleet. Haaveilin silloin itsekin showtanssista, mutta olin "jo" 18v eikä pikkukaupungissamme ollut moista tanssin opetusta, joten se jäi siihen.

Veljeni kuollessa olin 33v ja tunsin olevani kovin vanha oppimaan mitään uutta. Varovaisesti kuitenkin mietin, voisinko mitenkään ottaa käyttöön musiikin ja liikkeen ja tehdä unelmalleni jotain tässä hetkessä. Keksin, että aerobic yhdistää musiikin ja liikkeen. Aloin käydä tunneilla entistä enemmän ja salin omistaja ehdottikin, että menisin aerobic-ohjaaja -koulutukseen, hän kun tarvitsee lisää ohjaajia. Päätin lopulta mennä, ihan vain huvin vuoksi ja vain itseäni varten.. Olin edelleen varma, että olen liian vanha oppiakseni mitään uutta. Sillä tiellä olen siis edelleen. Olen nyt 53 enkä ole liian vanha enää mihinkään... melkein... Ja käyn edelleen koulutuksissa ja opin uutta koko ajan! Se avasi kokonaan uuden elämän ja sitä unelmaa elän edelleen!

Toinen unelmani on lapsesta asti ollut kirjoittaa kirja. Kirjat ovat olleet minulle äärimmäisen tärkeitä. Nuorena mietin, että jos kotiin tulisi tulipalo, pelastaisin kirjat. Muulla tavaralla ei ollut väliä. Kun omat lapset lähtivät kotoa, tuli taas yksi kriisin paikka. Yritin palauttaa mieleeni, mitä olen halunnut aina tehdä, mutta en ole ehtinyt, pienten lasten kanssa. Muistin tuon kirjan, mutta tiesin, että en todellakaan ole tarpeeksi hyvä kirjoittamaan kirjaa, siihen tarvitaan jo paljon taitoa ja harjoitusta.
Mietin taas, voisinko löytää jotain sovellutusta tähän hetkeen. Novelleja..., kolumneja..., päiväkirjoja olen aina kirjoittanut pöytälaatikkoon... Entä blogit? Aloin etsiä itseäni kiinnostavia blogeja ja haaveilin omasta. Kun mainitsin asiasta Tytär1:lle, hän komensi alkamaan toimeen heti! Sama se, lukeeko sitä kukaan, kirjoita kuitenkin! (Mukavaa, että kirjoituksilleni on todella löytynyt lukijoita ympäri maailmaa). Tässä siis täytän toista unelmaani.

Tätä kirjoittaessani, laiturille, ihan lähelleni, laskeutui suuri harmaahaikara. Se katseli hetken ympärilleen ja nousi takaisin siivilleen. Olisikohan taas aika etsiä unelmia, joille voin antaa siivet?