tiistai 24. syyskuuta 2013

Apua tarvitaan

Äidin reissu pohjoiseen, paikallisten seniorien kanssa, oli mennyt ihan hyvin. Ohjelmaa oli paljon ja vaikka olikin väsynyt kaikesta touhusta ja seurustelusta, hän oli oikein tyytyväinen. Ja hän oli lähes ainoa, jolla tavarat eivät oleet hävinneet: minä kun olin merkannut jokaisen vaatteen ja tavaran, pakannut kaikki omiin pusseihin ja merkinnyt jokaiseen pussiin, mitä ne sisältävät (esim. sukat, käsineet ym.). Ruska oli ollut todella kaunis ja tutut paikat olivat tuoneet muistoja mieleen.

Vähän rankempaa oli varmasti Äidin ystävällä, joka oli samassa huoneessa. Juttelin puhelimessa hänen kanssaan ja hän kertoi, että ei ollut tajunnut, miten huonossa kunnossa Äitini todella onkaan. Tämä ystävä oli onneksi jaksanut vahtia lääkkeiden otot, kertonut mitä vaatetta pitää nyt laittaa päälle ja vielä auttanut pukemisessakin. Äidillä alkaa jo olla vaikeuksia hahmottaa vaatteista hihat ja lahkeet, oikeat ja nurjat puolet. Onneksi he olivat välillä menneet myös erikseen, Äiti oli kävellyt etappina olevalle laavulle muiden hyväjalkaisten kanssa ja tämä ihana ystävä oli huonojen jalkojensa vuoksi mennyt jo edeltä bussilla.

Samalla, kun Äiti nautti matkastaan, minä autoin Isää arjen askareissa. Pääsimme nyt myös juttelemaan aivan rauhassa. Hänkin kertoi, että ei ole todellakaan tajunnut, että Äiti on niin huonossa kunnossa. Hän ei ole tajunnut, minkälainen sairaus Alzheimer on, vaikka olenkin yrittänyt sitä jo kauan selittää. Hän itse ehdotti, että kyllä he nyt tarvitsevat ulkopuolista apua, että voisivat asua vielä kotona. Eri asia onkin, mistä sitä apua voisi saada! Pitäisi löytää joku, joka voisi tulla vaikka joka päivä muutamaksi tunniksi, auttaisi kodin askareissa, ruoanlaitossa ja kaupassakäynnissä, tekisi pientä arkisiivousta ja katsoisi, että päivä lähtee hyvin rullaamaan. Kun itse olin lapsi, meillä oli lastenhoitaja kotona, kun yrittäjävanhemmat olivat paljon töissä. Nyt voisi olla vanhusten hoitaja, kun he ovat kotona. Parasta pitää silmät ja korvat auki ja puhua kaikille tutuille, jospa joku keksii jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti