Eilen alkoivat omat, säännölliset, pilates-tuntien vedot. Olipa mukavaa! Ihanaa, kun pääsee taas normaaliin rytmiin ja arki alkaa. Muistan kouluaikana, kun eräänä sunnuntaina harmittelin, että huomenna on taas maanantai ja on mentävä kouluun. Silloin Äitini jäi oikein miettimään, että hänestä on oikeasti ihanaa, että tulee maanantai ja PÄÄSEE töihin. Töissä on mukavaa ja mielenkiintoista. Silloin päätin, että haluan joskus itsekin tuntea tuon tunteen: voin sydämestäni sanoa, että ihanaa, kun pääsen töihin. Siinä tilanteessa olen nyt itse: voin aidosti nauttia mielenkiintoisesta työstä ja ihanista asiakkaista. Kahta samanlaista päivää ei ole.
Viime perjantai-lauantai-sunnuntain olin koko päivät ravintovalmentaja-koulutuksessa. Älyttömän mielenkiintoista! Erityisesti kävimme läpi ravintovalmennuksen psykologista puolta. Lopultahan ravinto vaikuttaa koko elämään ja toisinpäin, elämä vaikuttaa siihen mitä syömme. Harvoin ravintoneuvonta kattaa vain syömisen, siihen liittyy vahvasti elämäntapamuutos. Se ei aina sitten olekaan kovin helppoa. Mutta mahdollista se on.
Tytär1 kävi yhtenä iltana vanhemmillani (eli omilla isovanhemmillaan) ja tuli sitten meille. Äitini oli ottanut kaapista termoskannun ja ihmetellen esitellyt sitä Tytär1:lle: Tiedätkö sä mikä tää oikein on? Mikä ihme tällainen voi olla? Tytär1 oli kertonut, että se on termoskannu. Äiti ihmetteli, että onko ne tän näköisiä nykyään! Hän ei olisi mitenkään tiennyt, että tällainen on termari... Se sama termari on ollut hänellä ehkä n.15 vuotta. Tytär1 oli kovasti surullinen ja kertoi, että joka kerta tuntuu vaikeammalta mennä vanhemmilleni kylään, kun siellä tulee niin paha olo ja surullinen mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti