Äitini lähti maanantaina paikallisten seniorien matkalle pohjoiseen. Pakkaamisen suunnittelu vei häneltä yöunet koko viime viikolta. Olin sitten viime perjantaina monta tuntia pakkaamassa hänen matkalaukkuaan valmiiksi. Käytiin vielä ostamassa uusi ulkoilutakki ja laitettiin kaikki kuntoon, kun sunnuntaina oli hänen hyvä ystävänsä tulossa hakemaan matkalaukun jo etukäteen linja-autoon lastattavaksi. Kaikki saatiin kuntoon, laitoin matkalaukun kiinni ja sanoin, että sitä ei tarvitse enää avata, kun kaikki tarpeellinen on nyt pakattu.
Sunnuntai-iltapäivänä menin taas vanhempiani tapaamaan. Äiti oli avannut matkalaukun ja levittänyt koko sisällön ympäri huushollia. Ihmettelin, miksi hän sen oli tehnyt, kun kaikki oli jo nätisti pakattu ja kunnossa. Hän vain selitti, että piti tarkistaa, mitä siellä onkaan. Koko pakkaaminen oli aloitettava alusta - ja löydettävä kaikki vaatteet uudelleen, kun ne olivat jo ehtineet levahtaa mitä kummallisempiin paikkoihin.
Onneksi matkalle oli lähdössä myös Äidin hyvä ystävä, jonka kanssa he majoittuivat samaan huoneeseen. Tämä ystävä lupasi pitää hyvää huolta ja Äiti on sanonutkin, että hänen kanssaan on aina niin turvallinen olo.
Eilen Äiti soitti, että heillä on tosi mukavaa, ohjelmaa on vaikka kuinka paljon (menevät laavuretkille: hyväjalkaiset kävellen ja huonojalkaiset bussilla, syövät hyvin ja puuhaavat kaikenmoista mukavaa). Äidin ystävä joutuu vahtimaan Äidin lääkkeiden ottamiset, hänen pukeutumisensa (päälle voi vahingossa mennä vaikka useampi pusero päällekkäin tai housut väärinpäin tai pukeutuminen ei onnistu ollenkaan) ja varmaankin jokainen mukana olija hieman seuraa, että kaikki on kunnossa.
Senioripoppoo palaa takaisin vasta lauantaina. Reissu kuullosti niin hyvin järjestetyltä ja ihmiset niin mukavilta (tunnen suurimman osan heistä), että aloin jo haaveilla, että heti, kun itse ole tarpeeksi vanha, liityn meidän paikallisiin senioreihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti