Äiti eksyi

Huh, huh. Nyt se sitten tapahtui: Äiti eksyi.

Äidillä oli kampaaja, jonne hän pääsi Isän kaverin, Kallen, kyydissä. Autossa Äiti tosin huolestui, kun hän huomasi, että ei nyt osaakaan neuvoa, missä kampaaja sijaitsee (pikkukaupunkimme pääkadulla). Hän pyysi Kallea jättämään vain keskustaan, niin kävellen on helpompi löytää oikea paikka. Äiti oli sitten aikansa pyörinyt ja kävellyt eikä millään löytänyt oikeaa paikkaa. Hän alkoi jo huolestua ja laittoi välillä juoksuksi, kun aika riensi ja ympäristö tuntui kovin vieraalta. Hän kaivoi kännykän esille ja yritti soittaa kampaajalle, että myöhästyy, mutta kännykkä "ei toiminut" (hermostuksissaan hän ei osannutkaan käyttää sitä). Reilu tunnin päästä Isäni soitti, että alatko kohta olla jo valmis, niin Kalle tulee hakemaan. Äiti osasikin onneksi nyt vastata puhelimeen ja kertoi, että ei ole vielä edes päässyt kampaajalle. Isä ja Kalle lähtivät heti häntä etsimään. Yrittivät kysellä, mitä Äiti ympärillään näkee. Välillä hän luuli olevansa aivan kaupungin toisella laidalla, mutta luki sitten pikkuteiden viittoja eikä ne kuullostaneet kenellekään tutuilta.

Vähän Äitiä pelotti, kun jossain vaiheessa hän kävelikin pitkin maantien laitaa, isoja rekkoja ajoi kovaa vauhtia ohi, eikä ollut pyörätietä, vaan Äiti yritti pysyä melkein ojassa. Isä soitteli aina uudestaan ja yritti sanoa, että pysy paikoillaan äläkä kulje pidemmälle, mutta eihän Äiti malttanut paikoillaan olla, kun hänellä oli vain suuri hätä, että kampaajalle pitää päästä.

Kalle soitti lopulta hätäkeskukseen.

Äiti huomasi linja-autokatoksen ja päätti istahtaa hetkeksi sinne ja odotella, jospa siihen tulisi joku, jolta voisi kysyä, että missä hän mahtaa nyt olla. Mutta ketään ei näkynyt. Sieltä Isä ja Kalle hänet lopulta löysivät. Äiti oli kävellyt 15-20 km!

Kalle soitti hätäkeskukseen ja kertoi, että kadonnut on löytynyt. Isä alkoi oksentamaan.

Äiti itse oli tyytyväinen: Onneksi mulla on niin hyvä kunto! En olisi muuten jaksanut kävellä!
En raaskinut sanoa, että sehän tässä ongelma on, kun jalat kantavat ja kuntoa riittää. Muuten hän ei olisi eksynyt niin pitkälle. Toisaalta voihan sitä eksyä vaikka kodin lähistölle, kun on tarpeeksi huono hetki.

Nyt on löydettävä apua. Itse autan tietysti niin paljon kuin voin, mutta olen myös paljon töissä. Olen jo kauan yrittänyt puhua, että palkataan heille kodinhoitaja vaikka edes puoleksi päiväksi joku, joka tulisi joka päivä, puuhastelisi Äidin kanssa yhdessä ja vaikka kävisivät yhdessä kaupassa. Isä oli jo kerran myöntyväinen mutta on taas pyörtänyt päänsä ja ollut sitä vastaan. Mutta nyt Äiti sanoi, että tämä varmasti johtuu siitä Alzheimerista ja hän on tainnut mennä nyt huonommaksi. Sain luvan etsiä lisävoimia auttamaan arjessa. Ei ihan helppo tehtävä, mutta jotain on keksittävä.