Huolta ja helpotusta

Onpas ollut viikko! Huolta ja helpotusta monella tapaa.

Oikea lonkkani on kipuillut jo vuoden verran. Koko kevään kävin kiropraktikolla ja hierojalla, koska selkäni on aina ollut ongelmainen (johon pilates on tuonut avun) ja ajattelin, että lihakset ovat nyt jostain syystä niin krampissa, että säteilevät lonkkaan. Välillä onkin ollut pitkiä aikoja, että mitään kipuja ei ole ollut. Tänä syksynä kipu siirtyikin vasempaan lonkkaan. Jokunen viikko sitten alavatsa tuli niin kipeäksi, että kuullostelin, jospa umpisuoli on tulehtunut, mutta kipu oli koko ajan vasemmalla. Varasin ajan gynekologille. Kaikki kunnossa.

Sen jälkeen puutui koko jalka, varpaita myöten. Istuminen on tukalaa, kävely ja liikkuminen auttaa. Etsin seuraavia lääkäreitä ja sainkin ajan fysiatrille. Fysiatri kyseli ja tutki ja otti heti tosissaan. Hän jopa itse soitti kahteen paikkaan Helsingissä ja varasi ajan magneettikuvauksiin sinne, minne kiireimmin ajan sain. Aika löytyi tämän viikon maanantaille ja fysiatri varasi saman tien myös itselleen uuden ajan heti kuvien oton perään. Hän ei silloin ollut meidän kaupungissamme, vaan varasi ajan naapurikaupungin vastaanotolleen.

Maanantaina kävin sitten Helsingissä sekä lantion että selän magneettikuvissa. Sain kuvat mukaan ja ajoin tuhatta ja sataa lääkärin vastaanotolle. Radiologin lausunto ei ehtinyt kuvien mukaan, joten sen he lähettivät faxilla suoraan lääkärilleni sillä aikaa, kun ajoin itse lääkäriä tapaamaan. Lopputulos: leikkaus, mahdollisimman pian. Fysiatri laittoi samantien lähetteen Töölön sairaalaan. Selkäydinkanavassa on kookas kysta, joka painaa hermojuurta. Toisaalta en ollut odottanut tällaista vastausta, toisaalta olin todella helpottunut, että vaiva löytyi, se saadaan leikattua, eikä se ole pahan laatuista. Tätini kuoli aikanaan syöpään, joka vaivasi ensin vain kipeänä selkänä. Lähdin taas lääkäriltä kiireesti ajelemaan töihin, tunteja vetämään. Ja mikä ihmeellisintä, missään vaiheessa, mikään paikka ei ole kipeä, kun vedän tunteja! Ilmeisesti endorfiinit tai jotkut ovat niin korkealla, että silloin en tunne kivun häivää, kun itsekin nautin ja keskityn asiakkaisiin satasella.

Kun vihdoin ajelin rättiväsyneenä kotiin, Mies ilmoitti, että no niin, peruutapa huomisen tunnit, hän on saanut varattua Helsingistä peruutusajan huippuneurokirurgille. Yritin kyllä selitellä, että en nyt kyllä peruuttele mitään. Mutta tämä lääkäri on jo puolittain eläkkeellä ja jonot hänelle ovat pitkät, joten nyt oli pakko ajatella järkevästi ja peruutin tunnit. Kyllähän asiakkaat ymmärsivät ja tsemppasivat (lupasin pitää ylimääräisen tunnin torstaina, jonne tiistain asiakkaat voivat tulla).

Tiistaina menin sitten Töölön Mehiläiseen ja taas otti lääkäri asian tosissaan. Hän totesi, että on vielä kiireempi! Minut oli laitettu kakkos-jonoon, joka kestää 4-6 kuukautta, mutta tämä neurokirurgi sanoi, että leikkaukseen pitää päästä niin pian kuin suinkin, koska vasemman jalan voima on jo heikentynyt ja jos hermo ehtii vioittua, ei jalka tule enää ikinä kuntoon. Hän siirsi minut ykkös-jonoon ja näillä näkymin leikkaus saattaa olla jo vaikka marraskuussa.

Tällä viikolla löysin myös uuden kotiapu-yrittäjä-ehdokkaan vanhemmilleni. Olin keskiviikkona, töiden lomassa, vanhemmillani ja haastattelimme tätä miellyttävää naista ja vanhempani tekivät sopimuksen, että hän käy heillä nyt kolme kertaa viikossa, 3-4 h kerrallaan. Avustaja lähtee ensin Äidin kanssa käymään kaupassa ja tekevät sitten yhdessä ruokaa ja siivoavat ja mitä milloinkin. Ainakin tässä vaiheessa tuntui, että kemiat kohtasivat ja heillä oli paljon yhteistä juteltavaa.

Torstai-päivän olin kotona (vain illalla tuntien vetoja) ja nukuin kahdet päiväunet. Kaipa sitä oli lähinnä henkisesti väsynyt, kun oli jännittänyt tuloksia ja hoidellut miljoonaa asiaa - ja välillä kipu on niin kova, että valitan ääneen, vaikka olisin yksin (kipukynnykseni on kuitenkin korkea!).

Eilen ja tänään olin ravintovalmentaja-koulutuksissa koko päivät. Nyt on tämä viikko paketissa, huomenna vapaa päivä (mitä nyt ensi viikon tunteja suunnittelen), saa rauhassa puuhastella pihalla ja hengitellä syysilmaa.