Raivaustyö vain taitaa kestää muutaman vuoden: istun lattialla ja ihmettelen jokaista vastaan tulevaa muistoa. Pyörittelen tavaroita käsissäni ja jahkailen - kierrätykseen, roskiin vai takaisin säilöön... En taida mitenkään päästä roinasta eroon ellen ota tähän hommaan hieman ronskimpaa otetta. Helpotan itseäni ja otan kuvia, jotka kyllä riittävät tuomaan muistot esiin, mutta itse tavaran voin pistää pois. Ehkä. Tai sitten säästän vielä hetken, jospa joku kuitenkin joskus löytää käyttöä...
Nuorinkin lapsista lähti viime syksynä opiskelemaan ja muutti tyttöystävänsä kanssa opiskelupaikkakunnalle. Talo hiljeni ja jäimme Miehen kanssa ihmettelemään, mitä meidän nyt kuuluu tehdä. Päätimme, että nythän meidän kuuluu nauttia! Syödä parasta ruokaa, tehdä kivoja juttuja keskenään ja ennen kaikkea: oppia elämään Omaa Elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti