Löysin jokin aika sitten vanhemmilleni kotiapua: Rouva O:n Hän on aivan ihana ihminen! Edellinen kotiapu kävi vanhemmillani vain yhtenä päivänä joka toinen viikko, muutaman tunnin kerrallaan. Vanhempani eivät halunneet lisätä tämän avustajan käyttöä. Kemiat vain eivät kohdanneet. Hänet sanottiin lopulta irti ja nyt tämä uusi, Rouva O, on kuin vanhanajan kotihengetär. Hän käy joka maanantai, keskiviikko, perjantai ja on sen aikaa kuin on tarvis. Samalla vanhempani sopivat kunnallisen kotihoidon kanssa, että he käyvät nyt vain kahden viikon välein, eli tuovat uuden annoksen lääkkeitä ja kuullostelevat, että kaikki on kunnossa.
Rouva O käy Äidin kanssa kaupassa, he tekevät ruokaa yhdessä ja hoitavat huushollia. Äiti tykkää tehdä kotihommia, mutta ne eivät yksin enää oikein suju. Vaikka hän mielestään tekee koko ajan, niin oikeasti mitään ei tapahdu. Nyt, kun he tekevät yhdessä, niin Äiti saa tehdä siinä sivussa kaiken miten haluaa ja Rouva O hoitaa asiat loppuun.
Kun Äiti oli vetänyt pakastimen töpselin pois seinästä (hän ei muistanut miten kellarista sammutetaan valot), niin Rouva O otti puolisulaneet marjat kotiinsa ja leipoi piirakoita ja kakkuja vanhemmilleni vierasvaraksi. Hän on ajeluttanut vanhempiani edes takas Mökillä käymään. Yhdessä Äidin kanssa he ovat laittaneet jouluvaloja ja koristeita. Ja nyt vanhempieni tulee syötyäkin paremmin, kun Rouva O syö heidän kanssaan.
Oma oloni on tietysti monin kerroin helpompi, kun tiedän, että apua on noinkin usein. Soittelen heille joka päivä ja käyn itse usein niinä päivinä, joina Rouva O ei ole ollut heillä.
Ihanaa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti