Selkäleikkaus meni hyvin ja koko juttu oli positiivinen ja miellyttävä kokemus! Sairaalaympäristö on kovin vieras, olen ollut vain synnyttämässä ja kerran polven tähystysleikkauksessa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.
Olin siis Töölön Neurokirurgian klinikalla. Kun en itse ollut varsinaisesti sairas, saatoin seurailla tilanteita ja tarkkailla ympäristöä. Vaatii todellista kutsumusta jaksaa sitä jatkuvaa kiirettä ja meitä monenlaisia potilaita.
Huumori toimi jokaisella osastolla! Vietiin minut sitten leikkaussaliin tai heräämöön tai osastolle, vaikutuksen teki henkilökunnan huumorintaju. Työ on sen verran rankkaa, että huumorinkin on oltava omanlaistaan ja nautin kovasti, kun kuuntelin heidän keskinäistä vitsailuaan ja sai siinä välillä potilaatkin osansa. Kuitenkin jokaiselle annettiin niin paljon aikaa ja huomiota, kuin kukin tarvitsi ja välissä sitten pistivät töpinäksi.
Arvostan kovasti sitä kaikkea työtä, jota nämä avuliaat ja osaavat ihmiset tekevät. Taas maksan iloisena veroja, jos edes sillä voin asioita jotenkin auttaa. Joskin tällä hetkellä tuntuukin, että mikään ei riitä.
Olin neljän hengen huoneessa (josta yksi potilas siirtyi toiseen huoneeseen, joten pääasiassa meitä oli kolme) ja viereisessä pedissä oli maailman virkein 80-vuotias rouva. Hänelle oli tehty sama leikkaus kuin minulle ja meillähän juttua piisasi. Olin varannut paljon luettavaa itselleni, mutta eihän siinä ehtinyt mitään lukea, kun juttua riitti. Hoitajatkin kävivät jatkuvasti hoitamassa huoneemme kolmatta potilasta, joka olikin sitten kovin huonokuntoinen. Seurasin, kun hoitajat syöttivät, pesivät ja vaihtoivat vaipat (kaksi jälkimmäistä verhojen suojassa) - eivätkä olisi ystävällisemmin ja huolehtivammin voineet häntä kohdella ja aina muistivat otta meitä muitakin huomioon.
Kun sitten naapuripedin virkeä rouva kävi varovaisesti kävelemässä ja oli nähnyt itsensä peilistä, hän oli kauhistunut, miten kamalan näköiseltä ja ryppyiseltä sairaala saakaan näyttämään:" Kyllä on Jumalan kuva ihmisessä tärveltynyt, kun minua katsoo!"
Samaisen rouvan kanssa tuli juttua töistä ja kerroin perheyrityksestämme. Hänpä on tilannut joskus meiltä suoraan tuotteita, joita ei mistään muuten ole saanut! Toisella kertaa juttelin käytävällä miehen kanssa, joka oli kaksi päivää aikaisemmin saanut tietää, että hänellä on kasvain aivoissa ja odotteli nyt leikkausta. Hän alkoi kertoa työstään ja suuresta laajennuksesta, jota poikansa joutuu nyt hoitamaan. Hetken kuullostelin, kun tuntui jotenkin tutulta: hän oli meidän firman asiakas! Kyllä maailma on pieni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti