Kesäloma

Säännölliset tunninvedot loppuivat tältä erää toukokuun loppuun. Eli periaatteessa nyt alkoi loma! Opiskelen kyllä lisää pitkin kesää ja jokunen yksityisasiakaskin on kesän mittaan, mutta säännöllisestä työstä alkoi loma. Miksi sitten tuntuu vähän kummalliselta? Lähinnä tuntuu, että olen laiskimus! Töihin siitä!

Viime vuonna, heti ensimmäisenä lomapäivänä iski vatsatauti. Sitä kesti viikon. Olin jo lähellä joutua tiputukseen, mutta lopulta alkoi helpottaa. Nyt, perjantai-aamuna, pyörryin. Maailma vain alkoi kieppua silmissä, tuli kuin matkapahoinvointia, oli mentävä lattialle ja nostettava jalat ylös. Todennäköisesti nestehukkaa! Olin torstaina ollut hikisessä treenissä, vetänyt viimeiset tunnit ja tehnyt kaiken maailman hommia. Enkä muista juoda tarpeeksi. Otan kyllä treenin aikana pieniä hörppyjä (tarkoittaa n. 1 rkl kerrallaan) ja hörppyjä otan kotonakin. Mutta lomottamalla en osaa juoda. Toisaalta päivän mittaan juon myös pari mukillista kahvia, joka lisää nesteen tarvetta, käyn saunassa ym. Eli VETTÄ, VETTÄ, VETTÄ!

Perjantaina ja lauantaina olin golfaamassa ja yritin oikein tankata vettä, porevettä, smoothia ja mitä vain keksin ja sain alas. Olo on pysynyt ihan hyvänä, joten sitä se varmastikin oli. Ja väsymystä. Kun antaa itsellensä luvan rentoutua, se ei aina käykään ihan helposti. Vaatii jonkun aikaa, että uskaltaa antaa itselleen luvan lopettaa suorittamisen.

Tänään olen nauttinut ihanasta helteestä mökillä: leikaten nurmikon, siivoten ulkohuussin, kastellen kukkia, pyyhkien siitepölyjä... Mutta hei: tästähän minä nautin! On ihanaa, kun saa puuhastella ja tehdä rauhassa! Ei ole kiire minnekään!

Mies savusti juuri kalastamansa ahvenet ja keitin niiden seuraksi uusia perunoita  (espanjalaisia kylläkin). Voiko simppelimpää ja parempaa kesäruokaa ollakaan?

Tästä se alkaa: KESÄLOMA!