Tulimme täksi viikoksi kotiin. Täällähän sitä kukkaloistoa löytyy!
Tänään olin taas vähällä pyörtyä. Eilenkin hieman huimasi, mutta ajattelin, että jospa kuvittelen vain. Nyt en kuitenkaan uskaltanut lähteä cardio pyöräilyyn, vaan suuntasin suoraan lääkärille. Hän tuli siihen tulokseen, että luultavasti tämä on vestibulaarineuroniittiä. Eli vähän kuin asentohuimaus, mutta kuitenkin eri. Nyt ei voi muuta kuin odotella, jospa se menisi itsestään ohi viikon-parin sisällä. Joten se viikon takainen pyörtyminen ei sittenkään ollut nestehukkaa.
Tytär2 on viesteillyt Saksasta, että hyvin menee. Hänellä alkoi työt tällä viikolla, mutta tämän parin viikon aikana, jonka on siellä ollut, hän on kotiutunut mukavasti. Samalla hän on saanut jo ison liudan kavereita, löytänyt sopivan kuntosalin ja on kaikinpuolin löytänyt paikkansa! Hän on aina kotonaan siellä minne kassinsa laskee, eikä koti-ikävää ole.
Tytär1 aloitti myös täysipäiväiset työt tällä viikolla. Hän on opiskeluajan tehnyt puolittaista viikkoa töissä. Nyt alkaa toisen tutkinnon loppu häämöttää ja syksyllä alkaa vielä gradun teko. Vävyllä on vakituinen paikka ja työ, josta on innostunut.
Poika pääsi kesätöihin Ikealle ja Tyttöystävä R-kiskalle, joten heilläkin on kesä järjestyksessä. On niin helpottavaa, kun nuorilla on asiat kunnossa. Itsekin jaksaa silloin paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti