Eihän me olla raaskittu lähteä pois ollenkaan täältä villin luonnon keskeltä! Suunnitelma oli, että ollaan muutama päivä ja lähdetään sitten ajelemaan vaikka pohjpiseen. Jossain vaiheessa totesimme, että meillä ei ole mitään aikatauluja, ei pakollisia menoja tai tapaamisia - me voidaan tehdä ihan niin kuin huvittaa. Joten meitä on huvittanut pysyä täällä aina vain.
Kaksi kertaa ollaan kuitenkin oltu Vuokatissa golfaamassa Katinkullan Nuas-kenttä. Ettei ihan totuus unohdu... Ja eikös tavattu liuta meidän oman Pikkukaupungin golfareita! Hauska juttu, kun melkein minne vain meneekin, niin aina joku tuttu on paikalla.
Olen tainnut mennä jo laskuissa sekaisin, montako kertaa ollaan käyty syömässä muikut Kuhmon rantaravintolassa! Mies on saanut muutaman ison ahvenen ja kuhan, hauet on päästetty menemään. Kohta meille kasvaa jo evät, kun kalaa syödään joka ruuaksi.
Tänään lähdimme veneilemään, kun oli edelleen täysin tyyntä, aurinkoista ja aivan upeaa kesäsäätä. Mies uisteli ja minä olin pakannut reppuun luettavaa itselleni, kun muuten voi tulla kyllästys veneessä. Nyt en kuitenkaan edes kaivanut lukemisiani esille, kun oli niin mukava katsella kauniita rantoja ja upeita maisemia. Lentua on valtavan suuri järvi ja kun siellä on myrsky, on kuin merellä olisi. Alkuvuosina mökillemme ei päässyt ollenkaan autolla, vaan tulimme veneellä Lentuan kosken rannasta. Näin tyynellä kelillä saatoimme siis turvallisesti prutkutella pienellä veneellämme maisemia ihaillen ja kalastellen.
Ja sitten se otti kiinni: iso villitaimen! Onneksi kerrankin oli haavi matkassa ja taimen saatiin ylös. On se kaunis kala. Ääh, mikäs kiire meillä onkaan lähteä pois. Ollaan vielä päivä! Mies lähti takaisin kalaan ja minä saunan lämmitykseen. Vielä ihailimme peuraa, joka taas ui saaresta takaisin mantereelle.
Lomaa on, kun ei tarvitse seurata kelloa ja voi tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti