Aamupäivällä lähdettiin ajamaan kohti Kuhmoa. Pysähdyimme Kuopion keskustaan, ravintola Sampoon syömään muikut. Sampo taitaa olla aina täynnä, mutta odottaminen kannattaa, koska muikut ovat herkullisia ja ravintolassa on historian havinaa.
Viime vuonna kiertelimme Kuopiossa enemmänkin, mutta nyt jatkoimme matkaa. Kuopio on kaunis ja viihtyisä kaupunki.
On ihanaa ajella ympäri Suomen maanteitä. Niillä näkyy Suomen kesä. Onneksi kuitenkin nykyään autoissa on ilmastoinnit. Koko päivän on ollut 27-29 C lämmintä. Ennen me pyrimmekin ajamaan pitkät matkat joko aamuyöllä tai iltasella. Nyt ei ole väliä koska sitä ajelee.
On myös suuri vapauden tunne, kun on auto, jolla päsee kulkemaan. Voi päättää itse minne suuntaan lähtee ja mihin tahtiin kulkee. Ulkomaillakin yleensä vuokraamme auton ellei olla liikkeellä omalla autolla. Silloin pääsee omaan tahtiin kiertelemään maaseuduille, pienempiin ja tuntemattomampiin paikkoihin.
Voin vain kuvitella, kuinka pahalta tuntuu, kun ajokortti otetaan pois. Äidiltä kortti lähti muutaman kuukauden päästä, kun Alzheimer oli todettu. Hän on siitä ikuisesti katkera. Onneksi lääkäri toimi heti, koska kun hahmotuskyky heikkenee, on vaaraksi itselle ja muille. Äiti on kuitenkin edelleen sitä mieltä, että hän voisi aivan hyvin ajaa, kun hän näkeekin ihan hyvin...
Lapsuudenystäväni isällä on myös Alzheimer, ollut jo kymmenkunta vuotta. Häneltä lähti ajokortti vasta nyt. Hän ei enää tunne ihmisiä (paitsi vaimon ja tyttären), mutta silti hän suree kovasti, kun ajokortti otettiin pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti