Tytär2 oli taas kuukauden verran Saksassa poikaystävänsä luona ja tuli juhannukseksi kotiin. Hän on nyt luopunut Turun opiskelijakämpästään ja asustelee arjet meillä ja tekee graduaan, viikonloput menee enimmäkseen kavereiden luona.
Eilen olimme kotona kahdestaan, kun Mies lähti omien kavereittensa kanssa golf-kisoihin keski-Suomeen. Illalla Tytär2 muisti, että naapurin tyttö (yksi parhaista lapsuuden ystävistä) oli tullut kotiin Argentiinasta, kolmen kuukauden vapaaehtoistyöstä, ja lähti ystäväänsä tapaamaan.
N. klo 21.30 kännykkäni soi ja naapurin tytön äiti soitti (yksi minun parhaista ystävistäni) ja pyysi myös minut iltateelle. Olin juuri suihkussa, mutta vikkelästi lopettelin, nappasin mukaan päivällä tekemääni hummuksen tapaista tahnaa ja sämpylöitä ja juoksin naapuriin. Tytöt kertoilivat reissujuttujaan ja maistelimme Argentiinan tuliaisia ja muita yhteen kasattuja herkkuja.
Selvisi, että molemmat tytöt ovat lähdössä Ruisrockiin tänään, perjantaina, mutta eri aikaan ja eri kyydeillä. Saivat kuitenkin sovittua, että palaavat maanantaina samalla kyydillä takaisin.
Kun tulimme kotiin joskus yhdentoista maissa, Poika ajoi yllättäin pihaan. Hänkin oli aamulla lähdössä omien lapsuudenystäviensä kanssa Ruisrockiin! Tyttöystävän loma oli juuri loppunut ja työt alkamassa, joten hän ei päässyt mukaan. Tyttöystävä oli myös juuri saanut varmistuksen, että on läpäissyt kielikokeen ja päässyt yliopistoon Skotlannissa. Poika taas aikoo saada kandityön tehtyä Tampereella ja toivoo sen jälkeen pääsevänsä maisteri-oppiin jonnekin päin Eurooppaa.
Tytär1 palasi pari päivää sitten matkaltaan Ranskasta. Hän oli aikanaan vaihtarina siellä ja kokemus oli varsin rankka. Perhe oli kammottava. Tytär1 oli kuitenkin sielläkin partiossa, kuten Suomessakin ja jaksoi sen avulla sinnitellä koko vuoden. Nyt oli tuon paikallisen lippukunnan 90-vuotis juhlaleiri, jonne Tytär1 siis päätti lähteä, vaikka se kovasti jännittikin. Vahtarivuodesta oli nyt kulunut tasan kymmenen vuotta. Kun hän nyt soitti, hän kertoi että tuntuu kuin hän vain leijailisi. Oikeat ystävät olivat edelleen oikeita ystäviä. Kymmenen vuotta oli kuin pois pyyhkäisty. He jatkoivat siitä mihin olivat jääneet. Tietysti joidenkin kanssa hän oli Facebook kaverina, mutta oli silti eri asia tavata ihan kasvokkain. Sikäläisen perheensäkin hän tapasi. Perhe oli yhtä nuiva ja ylimielinen kuin ennenkin, mutta oli selvästikin tervehdyttävää nähdä heidät, jutella muutama sana ja todeta, että nämä ihmiset ovat tällaisia ja se siitä. Omat, aidot ystävät ovat edelleen olemassa, ystävyys jatkuu ja tarkoitus on matkustaa jatkossa tapaamaan puolin ja toisin.
Kyllä on maailma pienentynyt! Nuoriso -nuoret aikuiset- valloittavat maailman. Eiköhän se ole parasta rauhantyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti