Kiirastorstaina sain tikit pois. Leikkausalue tuntui vähän aralta, mutta mitään sen kummempia kipuja ei ollut.
Menin vanhemmilleni. Äiti oli juuri aloittamassa valmiin eines maksalaatikon lämmittämisen. Äiti ihmetteli, että miten tämmöinen kuuluu lämmittää, ei hän ole ennen tällaista lämmittänyt... Hän oli ihan hukassa. Mikroa hän ei osaa käyttää enää ollenkaan.
Lämmitin heille maksalaatikon ja jäin seuraksi istumaan ja katsomaan, että molemmat söivät kunnolla.
Siivosin samalla päällimmäisiä roskia pöydiltä ja lattioilta. Heittelin vaivihkaa pois astiakaapissa olevia ruokia, joiden olisi kuulunut olla jääkaapissa. Lattialla oli kattilallinen rouva O:n tekemää, hyvän näköistä keittoa, mutta sekin oli salaa hävitettävä, kun ei yhtään tiedä kuinka kauan se oli lämpimässä ollut.
Isä alkaa olla tosi väsynyt. Hän on vihainen, kun kaikki, mihin Äiti koskee, häviää. Mikään ei onnistu. Pukeminen voi viedä tunteja. Koko ajan etsitään jotain. Isä itse on nyt puoli sokea, puoli kuuro ja köpöttelee kahden kävelykepin avulla, eikä pysty edes seisomaan ilman tukea, joten ei pysty myöskään tekemään käsillään mitään samalla, kun seisoo.
Kun yritän puhua avun tarpeesta, he suuttuvat. Kotisairaanhoito järjesti heille suihkuapua kerran viikossa. Sitäkin he ovat perumassa. He kun eivät apua tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti