Kyselylomake

Perjantai-iltana olimme kylässä lähellä asuvan ystäväpariskunnan luona, joten emme vielä silloin lähteneet Mökille.

Lauantaina soittelin vanhemmilleni, jospa he haluaisivat lähteä taas Mökille meidän kanssa. Isä ei halunnut, kun se on hänelle niin työlästä, mutta Äiti halusi mukaan. Lupasin tuoda hänet yöksi takaisin kotiin, vaikka me jäämmekin sinne yöksi. Äiti oli vähän huolissaan, että miten se Isä pärjää, mutta vakuutin, että hyvin pärjää (ja nauttii, kun saa hetken rauhan).

Mökillä yritin saada Äitiä mukaan, että siivoillaan vanhoja lehtiä ja kaikenlaista sotkua heidän mökissään. Ei onnistu Äidiltä ollenkaan. Hän vain siirtelee tavaraa paikasta toiseen, purkaa ja levittää jo kasaan kerättyjä roskia eikä pysty keskittymään mihinkään asiaan. Mutta saimme kuitenkin puuhastella yhdessä ja hänestä tuntui, että saimme paljonkin siivottua.

Lounaan jälkeen jäimme meidän Mökkiin juttelemaan. Olin saanut Vanhustenhoidon päiväkerhosta tulohaastattelulomakkeen, joka pitää täyttää kun aloittaa päiväkerhon. Kahdeksan sivua kysymyksiä! Lomakkeessa kysellään taustatietoa hoitosuunnitelman tekoa varten ja lopussa on vielä elämänkaarikysely.

Kun etukäteen lueskelin kysymyksiä, ajattelin, että en ehkä kysele kaikkea vaan kirjoittelen oman tietämykseni mukaan Äidin asioista. Mutta, kun olimme täyttäneet ihan perusasioita, niin jatkoin kyselyä järjestyksessä, ihmissuhteista, mielipuuhista, henkilökohtaisista mieltymyksistä, elämänkaarilomakkeeseen.

Meillä meni pari tuntia lomakkeen täyttämiseen, mutta se olikin samalla aikamatka Äidin elämään. En olisi ikinä itse keksinyt kysellä niin tarkkoja kysymyksiä. Monta kertaa jäimme yhdessä pohtimaan asioita laajemminkin. Äiti muisti vanhoja asioita käsittämättömän hyvin. Monenlaisiin kysymyksiin vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Kaikkia asioita en ollut itsekään muistanut tai edes tiennyt!

Olen kyllä aina tiennyt, että Äiti oli nuoruudessaan mallikoulussa ja hän oli jopa saanut kutsun ulkomaiselta mallitoimistolta, mutta siinä vaiheessa (n. 17-18 vuotiaana) hän jo seurusteli Isän kanssa ja lopetti mallin uransa siihen. Nyt Äiti kertoi, että hän oli ollut Tabe Slioorin mallitoimistossa! Sitä en ollut ollenkaan tajunnut aikaisemmin. Ihan kylmät väret meni.

Välillä käytiin läpi surullisia asioita, kuten kahden lapsen kuolemat ja veljen alkoholismi - Äitiä itketti, mutta ei hän ollut yhtään ahdistunut vaan puhui ja muisteli silti mielellään.

Vanhempani eivät ole koskaan halunneet puhua vanhenemisesta tai kuolemasta. Nyt listassa oli sekin kysymys. Vastaus tuli heti: "En pelkää kuolemaa. Kun aika tulee, niin se tulee. Minulla on ollut hyvä elämä. Olo on hyvä ja rauhallinen."