Pitkänäperjantaina menimme Mökille yöksi ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Mies oli etukäteen käynyt laittamassa lämmöt päälle sekä vanhempieni että meidän mökkiin. Nyt hän meni sinne jo edeltä ja minä kävin hakemassa vanhempani. Olin soittanut Äidille vasta pari tuntia aikaisemmin, että haen heidät mukaan, muuten heillä olisi ollut kauhea stressi pakkaamisista. Lupasin, että teen heillekin kaikki ruuat, joten heidän ei tarvitse ottaa mukaan kuin vaikka voileipätarvikkeita ja jotain muuta pientä, jos haluavat.
Kun menin hakemaan, mukaan oli pakattu mitä ihmeellisimpiä juttuja. Äidillä oli kevyet sisävaatteet päällä ja kesäkengät jalassa. Tunnin verran etsittiin pitkiä kalsareita ja ulkoiluhousuja, lämpimiä takkeja molemmille, lämpimiä ja samaa paria olevia kenkiä, sukkia - joka ikistä vaatekappaletta. Lopulta päästiin lähtemään ja molemmat huokailivat onnesta, kun pääsivät taas Mökille.
Roudasin heidän tavarat sisään ja autoin heidätkin sisälle. Vein meidän ruoat ja tavarat meidän mökkiin. Keksin, että kohta Isällä on kauhea jano eikä sisälle tule vielä vettä. Hain kiireesti kannuja ja ämpäreitä ja menin vanhempieni mökkiin napsauttamaan porakaivon pumpun päälle. Isä jo huuteli, että saisiskohan vettä, kun janottaa niin kovin... Olinpa tyytyväinen, kun olin askeleen edellä!
Mies oli jo metsätöissä, mutta oli laittanut meidän mökissä takan päälle. Taas tajusin, että minun pitää kyllä mennä laittamaan vanhempienikin takka päälle. Olivat juuri asettumassa takan sytytykseen. Onneksi olin taas ajan tasalla! Takka oli täynnä roskia. Siis ihan mitä vaan roskia. Oli paperia mutta myös muovipurkkeja, foliovuokia, vanhat kalsarit,... Puhisin, että älkää laittako takkaan mitään muuta kuin puita! He olivat ihan ihmeissään: "Kuka on käynyt laittamassa heidän takkaan kaikki roskat? Ei he itse koskaan laita roskia takkaan! Pojan kaverit on varmaan olleet täällä ja keksineet laittaa roskat takaan." Suuttuivat, kun sanoin, että ei ole Pojan kaverit olleet heidän mökissään eivätkä ole laittaneet roskia heidän takkaan. Eivät uskoneet. Joku on käynyt, mutta ei he itse.
Menin metsään. Mies poltteli risuja. Minä kiukuttelin hänelle, kun johonkin piti harmitus purkaa enkä voinut suuttua vanhemmilleni. Kiskoin risuja - eikä selkä tykännyt yhtään. Mies lähti lämmittämään saunaa ja minä jäin kuuntelemaan iltahämärän lintukonserttia. Kävelin metsässä. Haistelin kostean metsän tuoksuja. Linnut liversivät elämänsä kyllyydestä. Metsä on kirkkoni.
Äiti ei halunnut lähteä saunaan ja Isä ei pysty alas rantaan tulemaan. Menin yksin ja Mies tuli hetken päästä perässä. Ihana hiljaisuus ja rauha.
Mies jäi vielä saunomaan, kun minä palasin mökille. Itse en oikein koskaan laita telkkaria päälle, mutta Mies tykkää katsoa TV:tä ja oli nytkin jättänyt sen päälle. Ärsytti. Mutta jäin seisoskelemaan TV:n eteen. Näytti minun näköiseltä leffalta. Jäin katsomaan. Lopulta keksin: Kvartetti! Aikoinaan yritin saada lippuja teatteriin, mutta se oli aina loppuunmyyty. Leffaakaan en ollut nähnyt. Ai, kuinka hyvä se olikaan! Lämmin ja positiivinen. Nautin maisemista ja rauhallisesta kuvauksesta. Upeita näyttelijöitä! Sopi jotenkin tunnelmaan :)
No niin, ehkä tämä taas tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti