Ostin sitten Mummopyörän. Täysmustan. Ja punaisen kypärän.
Kävin koeajamassa monta erilaista polkupyörää ja onpas niitä todellakin erilaisia. Yksi selvästi urheilullinen tuntui jotenkin tutulta ja hyvältä, koska ajoasento oli lähellä sisäpyöräily-pyörää. Mutta melkein kaikissa urheilullisissa on jonkinlainen tukitanko (vähän kuin miesten pyörissä), niin ainakin, kun en ole moneen vuoteen pyöräillyt, tällainen vanhanaikainen tuntui paljon turvallisemmalta. Jalat saa helpommin maahan, jos tulee nopea tilanne. Toisaalta omaan silmääni kaikki muut pyörät olivat jotenkin mitättömiä tähän kaunottareen verrattuna. Tässä on paljon enemmän luonnetta ja tunnelmaa.
Ajoasennon pitää myös olla nyt pystympi, kun selkä ei, ainakaan vielä, pidä liian matalasta ja pyöreästä asennosta. Toisaalta luulen myös, että omat fillarointini ovat enemmän sunnuntaipyöräilyä kuin kilpa- tai pitkänmatkan pyöräilyä. Ehkä. Tai jos oikein innostun, niin ostan urheilupyörän erikseen ;) Jos vaikka maastopyörän hommaan...
Tällä pyörällä voin nyt viiletellä menemään vaikka hameenhelmat liehuen, kun on suojaverkotkin takapyörässä! Ja tietysti se punainen kypärä päässä. Taidan saada kohta kylähullun arvostetun tittelin... Mutta hyvä on ajella Mummofillarilla, on siinä sentään vaihteet, jalkajarrut ja kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti