"Tervetuloa Euroopan pisimmälle kotimaanlennolle!" Näin kuulutti koneen kapteeni Ivalo-Helsinki lennolla. Oli pakko kaivaa kartta ja tutkailla, voiko todella pitää paikkansa. Olipa mielenkiintoinen nippelitieto.
Perillä kotona oltiin yöllä. Ihanaa päästä omaan sänkyyn. Ihanaa herätä aurinkoiseen kevääseen ja lintujen lauluun! Takana onnistunut lomaviikkko ja hiihtokilometrejä jokaisella runsaasti. Lyhyin lenkki taisi olla n.13 km, kun oli niin lämmintä, että vain liisterit toivat hieman pitoa. Enimmäkseen kuitenkin 20-30 km kerrallaan. (Tytär1+Vävy hiihtivät yhtenä päivänä jopa 40 km). Lisäksi pari pulkkamäkireissua kävellen tunturia ylös ja laskien pulkalla alas. Tästä on nyt hyvä jatkaa kunnon kasvattamista. Kuntoa kun ei voi tallentaa, vaan se lähtee vääjäämättä laskuun, jos sitä ei ylläpidä.
Tuttuihinkin törmättiin siellä sun täällä. Joku kutsuttiin meidän mökille illalliselle, jonkun kanssa lähdimme ulos syömään tai juttelimme muuten hetken ja jatkoimme kukin matkaamme. Mukavaa tavata vahingossa monenlaisia ihmisiä.
Etukäteen hieman jännitin, miten pärjätään perheen kesken koko viikko. Kun on monta vahvaa persoonaa, niin viikko saman katon alla voi olla joskus ei niin viihtyisää... Mutta pahempia yhteenottoja ei tullut ja kun jokainen osasi vähän joustaa, jos tuli pientä erimielisyyttä, niin siitä sitä taas selvittiin ja hyvällä yhteishengellä jatkettiin. Rentouttava ja aktiivinen viikko. Jäi hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti