Luokkakokous

Meillä oli keskikoulun luokkakokous. Olimme silloin siis n. 11-15 vuotiaita. Luokkahenki oli koko keskikoulun ajan niin hyvä, että monet ovat edelleen pitäneet yhteyttä ainakin jonkun luokkakaverin kanssa.

Aloimme kahden silloisen luokkakaverini kanssa miettimään, että nyt voisi olla aika kerätä luokka kasaan ja ainakin kokeilla, olisiko tulijoita. Kaivoimme vanhat luokkakuvat esille, mietimme kuka tietää kenestä edes jotain ja yhden viikonlopun aikana tavoitimme lähes kaikki luokalla olleet. Tiesimme, et ainakin kaksi on kuollut, luultavasti pari muutakin, muutamille ei löytynyt netistä mitään tietoja, mutta joku löysi osoitteet, joten heille lähti kirjeet.

Useimmilta tuli vastaus samantien: JEE, ihanaa, kun joku viitsii järjestää! Lopulta paikalla oli 32 vanhaa luokkakaveria! Siis n. 40 vuoden takaa! Ihmiset tulivat ympäri Suomen ja ympäri maailman. Yksi tuli USA:sta vartavasten tähän tapaamiseen, joku toinen jätti tärkeän matkan väliin tämän takia.

Tapasimme kolullamme, kun koulu muutenkin juhli pitkää olemassaoloaan. Keräännyimme yhteen luokkahuoneeseen ja halaukset, ilon kiljahdukset ja puheensorina alkoivat samantien. Istuimme piiriin ja jokainen kertoi tärkeimmät kuulumiset itsestään. Muistot lähtivät laukkaamaan. Jatkoimme siitä, mihin olimme aikanaan lopettaneet.

Uskomatonta oli, että tästä porukassta 90% oli ollut saman puolison kanssa +-30 vuotta. Joukossa oli pari sinkkua ja joku jolla oli meneillään neljäs vaimo tai kolmas mies.

Koulun etkoilta menimme hetkeksi läheiseen pubiin ja sieltä takaisin koululle syömään. Jatkopaikaksi oli varattu paikat iltaravintolasta. Aloitimme koululla klo 13.30 ja kotona olin klo 01.30. Kahdentoista tunnin rupeama! Mutta niin kuin joku sanoi: Kun on yli 30 ihmisen tarinat 40 vuoden ajalta, niin kyllä siinä aikaa menee.

Eikä tämä tähän enää lopukaan! Jatkoa suunnitellaan. Heti ensi vuodelle.