Tytär2 lähti eilen Uuteen-Seelantiin. Menolippu taskussa.
Kyllä nyt tuntuu oudolta. Aina meillä on sekä lapset että aikuiset reissanneet, mutta aina on myös ollut takaisintulo tiedossa. Nyt Tytär2 lähti sikäläisen Poikaystävänsä luo, joka on löytänyt heille asunnon. Poikaystävä on jo saanut töitä ja nyt Tytär2 alkaa myös tosissaan etsiä töitä sieltä.
Heti tuntuu kotona kovin hiljaiselta. Tytär2 on asunut jo monta vuotta opiskelupaikkakunnallaan Turussa, mutta graduntekoajaksi hän muutti meille. Yllättävän hyvin on meidän yhteiselo toiminut, joskin nyt loppumetreillä huomasi, että tyttärellä alkoi pinna kiristyä. Meidän oli parasta olla suht hiljaa asiasta kuin asiasta - vastaukset kun alkoivat olla aika ärhäköitä... Ihan ymmärrettävää kyllä!
On se Uusi-Seelanti kaukana. Kauemmas ei enää pääse. Lennot, Hki-Auckland, ja lentokentillä odottelut, kestävät yhteensä n. 35h.
Samuli Edelmanilta on juuri tullut tähän hetkeen täydellisesti osuva kappale: Mahdollisuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti