Ikinainen

Perjantaina kävin noutamassa käytetyn pilates-laitteen omalle salilleni. Jännää! Se on kuin pylvässänky (ilman toista päätyä) tai sairaalasänky. Sairaalasängystähän Josef Pilates sen aikanaan kehittelikin. Lähinnä ostin sen yksityisasiakkaita varten, mutta menee varmasti vuosi ennen kuin voin ottaa sen asiakaskäyttöön. Pitää ensin opetella itse mitä kaikkea sillä voi tehdä :)

Lauantaina olimme golfaamassa ja on se kyllä niin raivostuttavan vaikeaa! Jos joku lyönti osuu nappiin niin seuraava "tumps"- osuu maahan tai pallon päälle tai mailan kärkeen tai kantaan tai... Mutta yli kymmenen kilometriä tuli käveltyä, joten ihan hukkaan ei sekään aika mene. Toisaalta, olen aina inhonnut palloja (ne ei ole koskaan olleet mun kavereita eikä tee niin kuin minä haluaisin), joten kaipa tämä nyt vaatii aikaa. Mutta, kun aina kuvittelen, että eihän se niin vaikeaa voi olla, kyllä se tänään menee hyvin, niin hämmästys on suuri, kun huomaan, että ei se TÄNÄÄNKÄÄN mennyt niin kuin kuvittelin.

Pelin jälkeen pikainen suihku, vaatteiden vaihto ja ystävän 60v-synttäreille. Kuusikymmentä vuotta! Kamalaa! Missä välissä meistä on tullut näin vanhoja? Nuorena sitä kuvitteli, että viidenkympin jälkeen elämä on ohi. Nyt tuntuu, että aivan yhtä nuoria ollaan kuin ennenkin, joskin kroppa ilmoittelee aina välillä (melko useinkin) olevansa eri mieltä: heti, kun syöt sitä tai tätä, olet turvonnut monta kiloa, hikikarpalot poreilevat ylähuulen päällä ja otsalla ja selässä hiki virtaa valtoimenaan.. Mutta muuten menee hyvin.

Synttärit olivat rennot ja mukavat. Synttärisankarin kanssa emme ole tavanneet ehkä vuoteen, mutta Facebookin kautta seuraamme toistemme elämää, joten kartalla olemme toisistamme kuitenkin. Oli hauska nähdä hänen lapsiaan, jotka olen tuntenut pienestä asti. Isoja miehiä avopuolisoineen, olleet äitinsä tukena monina vaikeina hetkinä. Oli myös mukava tavata toisen sukulaisia ja ystäviä. Sankari kertoi, että oli ihanaa kutsua mukaan tasan ne ihmiset, jotka todella halusi kutsua - ei ollut "pakko" kutsua keitään, joita ei itse halunnut. Niin vanhoja me jo ollaan! Ei tarvitse mielistellä vaan voi olla juuri niin ihana tai inhottava kuin lystää! Siksi ilmapiiri olikin vapautunut ja lämmin. Koko joukko leppoisia ja helppoja vieraita, kuten päivänsankari itsekin. Turhaa pönöttämistä ei ollenkaan. Ihanaa, että joku viitsii nähdä sen vaivan, että järjestää juhlat!

Sunnuntai menikin sitten kokonaan mökillä. Mies kantoi kiviä paikasta A paikkaan B ja minä kannoin petivaatteita ulos ja sisään ja hakkasin niitä taas "apinan raivolla". Miksi Mies tekee aina ne työt, jotka näkyvät ja joita voi ihailla ja minä tulen tehneeksi ne työt, joita kukaan ei huomaa? Olisikohan kyse ihan omasta valinnasta? Tuskin kukaan myöskään valittaisi, jos petivaatteita ei olisi ulkoilutettu...

Vielä tekstit, jotka kirjoitin synttärikorttiin:

Ikinainen osaa rakastaa lämpimäksi,
siirtää tulevaisuuteen sukunsa perintöreseptit,
uskaltaa luopua tottumuksistaan
ja olla myös omissa silmissään hyvä.
Ikinainen pitää langat käsissään,
vaikka ne olisivat purkulankoja.

- Maija Paavilainen: Ikinainen-

Maailma on edessä tässä ja nyt.
Sinulla on tuhat mahdollisuutta.
Juhli elämääsi.
Nosta malja itsellesi!

- Pirkko-Liisa Perttula: Minäkö keski-ikäinen nainen?-