Kotisairaanhoitaja ehdotti, ja sai vanhempani suostumaan, menoa terveyskeskuksen lääkärille uusimaan Isän vanhentuneet reseptit ja tarkistamaan Äidin tilanteen. Samalla kotisairaanhoito saa tämän hetken tietoa vanhempieni kunnosta.
Olimme vastaanotolla kaikki kolme yhtäaikaa ja lääkäri todella käytti aikaa, jutteli ja kyseli ja yritti kartoittaa tilannetta. En sitten tiedä näkeekö lääkäri oikean tilanteen, koska vanhempani "eivät ole ollenkaan kipeitä ja kaikki menee oikein hyvin ja ruoka maittaa ja sitä tehdään, kotihommat sujuvat ja ..." Ja minä kuuntelen suu auki, että jaa, hetki sitten he valittivat minulle, että kaikki on huonosti ja mikään ei suju. Yritin välillä korjata, että ette te kyllä kunnolla syö, mutta tyrmäys tuli salamana. Tajusin, että en voi vängätä vastaan, kun he sillä hetkellä kokevat, että kaikki on mahdottoman hyvin.
Lääkäri jopa huomioi minut ja kyseli miten minä jaksan! Kiitin kysymästä, kyllähän minä vielä jaksan. Kerroin kuitenkin toiveeni, että vanhempani suostuisivat, että yksityinen kotiapu kävisi edes kerran viikossa (halusivat, että käy vain kahden viikon välein 2-3 h kerrallaan). Hetken päästä lääkäri piti pienen palopuheen: hän muistutti vanhemmilleni, että heidän on nyt pidettävä huoli, että tytär jaksaa! Jos tytär väsähtää, niin silloin on oltava vieraat ihmiset auttamassa kaikessa! Vanhempani ottivat puheen tosissaan ja jäivät miettimään, että jospa kuitenkin kotiapua pitäisi olla useammin kotiaskareisiin. Joko lääkärillä oli omakohtaista kokemusta asiasta tai oli muuten vain kokenut ja tarkkasilmäinen. Olen hänelle kovasti kiitollinen.
Vanhempani saivat lähetteet labrakokeisiin ym. ja Isä uudistetut reseptit. Kun lähdin sitten myöhemmin hakemaan lääkkeitä, niin Isän Kela-kortti oli hukassa. Kuinkas muutenkaan. Eikä sitä mistään löytynyt. Menin siis ensin Kelan toimistoon tilaamaan uutta korttia. Se ei ollut ongelma, mutta olisivat voineet antaa väliaikaisen kortin heti, jos Isä olisi ollut mukana tai minulla olisi häneltä valtakirja. Nyt sain valtakirjan mukaani Isän allekirjoitettavaksi. Kortti tulee postissa heille kotiin 1-2 viikon sisällä.
No, sen jälkeen menin apteekkiin e-reseptin kanssa. Lääkkeet oli kyllä mahdollista saada ja kun viitseliäästi selvittivät, niin kaikki Isän tiedot löytyivät heidän tiedostostaan, joten sain jopa Kela-korvaukset samantien. Ja seuraavan valtakirjan allekirjoitettavaksi.
Vein lääkkeet Isälle ja kappas vain: vanha Kela-korttikin oli löytynyt! Tuntui kyllä aikamoiselta ojentaa sekä Kelan että apteekin valtakirjalomakkeet hänelle allekirjoitettavaksi, saadakseni luvan hoitaa hänen asioitaan. Esitin asian niin, että jos hän mieluummin haluaa, on myös mahdollista, että hän tulee aina mukaani hoitamaan näitä asioita, silloin en tarvitse valtakirjoja. Hän oli lähes helpottunut, kun voi antaa minulle luvan hoitaa asioitaan, koska hän ei mitenkään jaksa kävellä enää muuta kuin kotosalla. Mutta on se vain kova paikka, kun Isä, joka on aikanaan ollut arvostettu pk-yrittäjä, ollut ikänsä tekemässä päätöksiä, ollut aktiivisesti pikkukaupunkimme kunnallispolitiikassa, ollut intohimoinen metsästäjä ja metsänhoitaja ja vaikka mitä, joutuu nyt antamaan valtakirjoja, että tytär saa hoitaa perusasioita hänen puolestaan. Pistää vähän itkettämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti